Édouard Manet

Édouard Manet
	; Félix Nadar, Édouard Manet, noin 1867-70.
Henkilötiedot
Syntynyt	23. tammikuuta 1832; Pariisi
Kuollut	30. huhtikuuta 1883 (51 vuotta); Pariisi
Kansalaisuus	Ranska
Taiteilija
Taidesuuntaus	impressionismi
Kuuluisimpia töitä	Aamiainen ruohikolla, 1862-1863.
	; Nimikirjoitus
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Édouard Manet (23. tammikuuta 1832 Pariisi – 30. huhtikuuta 1883 Pariisi)^[1] oli ranskalainen taidemaalari. Tyylisuunnaltaan hän sijoittuu realismin ja impressionismin välille.

Elämä

Manet oli arvostetun tuomarin poika, jonka lähteminen taiteilijanuralle oli vanhemmille kauhistus. Manet’n yksityiselämä oli värikästä, hänellä oli eksoottisia rakkaustarinoita ja syfilis, ja elämänsä loppuvaiheilla kuolio, joka johti toisen jalan amputointiin.^[2]

Manet seurusteli vuosia poikavuosiensa pianonsoitonopettajattaren, hollantilaissyntyisen Suzanne Leenhoffin kanssa, ja tälle syntyneen pojan isä saattaa olla joko Manet tai hänen veljensä. Virallisesti poika esiteltiin Leenhoffin pikkuveljenä ja Manet’n kummipoikana. Manet meni Leenhoffin kanssa naimisiin isänsä kuoltua vuonna 1863.^[3]

Sukunsa varakkuuden takia Manet ei ollut riippuvainen maalaustensa myyntituloista. Hän kuitenkin tavoitteli menestystä ja yleisön suosiota, ja tarjosi maalauksiaan konservatiiviseksi tunnettuun Pariisin salonkiin.^[4] Manet matkusteli laajasti. Nuoruusvuosinaan hän purjehti koululaivalla Brasiliaan, ja kierteli myöhemmin Euroopassa. Varsinkin Manet’n nuoruuden töissä näkyy vaikutteita hollantilaisista ja espanjalaisista maalauksista, joihin hän oli tutustunut matkoillaan.^[3]

Manet’n läheisiä ystäviä olivat runoilija Charles Baudelaire, kirjailija Émile Zola ja taiteilija Berthe Morisot.^[5] Morisot rohkaisi Manet’ta maalaamaan ateljeen sijasta ulkoilmassa, mikä oli siihen aikaan uusi keksintö. Morisot meni myöhemmin naimisiin Manet’n veljen kanssa. Manet itse toimi eräänlaisena kummisetänä nuorten taiteilijoiden ryhmälle, johon kuuluivat Claude Monet, Pierre-Auguste Renoir, Edgar Degas, Camille Pissarro, Paul Cézanne, Alfred Sisley, Henri Fantin-Latour ja Frédéric Bazille. Nuoret ihailivat Manet’ta, ei niinkään hänen maalaustyylinsä vaan itsenäisyytensä tähden.^[6] Kun impressionistit järjestivät ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1874, Manet päätti jäädä sen ulkopuolelle. Samana kesänä hän kuitenkin matkusti Monet’n luokse Argenteuiliin ja maalasi tästä ja tämän perheestä muotokuvia. Manet tuki Monet’ta ostamalla tämän maalauksia ja suosittelemalla tätä taidekauppiaille.^[3]

Tunnetuimpia teoksia

Manet’n tunnetuin teos on öljyvärimaalaus Aamiainen ruohikolla (ransk. Le déjeuner sur l'herbe), alkuperäiseltä nimeltään Le Bain (suom. Kylpy), jonka Manet maalasi joskus vuosien 1862 ja 1863 välillä. Maalaus herätti aikanaan paljon keskustelua. Teoksessa alaston nainen on modernisti pukeutuneiden miesten seurassa. Alastomuus oli ollut hyväksyttävää vain antiikin taruihin yhdistettynä, arjesta etäännytettynä. Toisaalta Manet osoittaa kunnioitusta vanhoille mestareille – sommittelu on peräisin Rafaelin piirroksesta. Teoksen viimeistely on kepeän luonnosmainen. Manet tarjosi sitä Pariisin salonkiin, mistä se hylättiin keskeneräisenä. Maalaus oli ensimmäisen kerran näytillä Salon des Refusésissa vuonna 1863. Nykyisin se kuuluu Pariisin Musée d’Orsayn kokoelmiin. Aikaisempi pienempi versio maalauksesta on nähtävillä Lontoon Courtauld Galleryssa.^[7]

Toinen aikanaan paljon huomiota herättänyt teos on Olympia vuodelta 1863. Siinä alaston vaalea malli makaa divaanilla, ja hänen takanaan seisoo mustaihoinen palvelijatar, joka ojentaa kukkakimppua. Vaikka maalaus jatkoi alastonmaalausten vuosisatoja pitkää perinnettä, se herätti suurta kohua, kun Manet esitteli sen Pariisin salongissa vuonna 1865. Mallia ympäröivissä pikkuesineissä nähtiin viitteitä siitä, että teos kuvasi prostituoitua.^[4]

Vanhempana Manet maalasi monia teoksia väkijoukoista kahviloissa ja erilaisissa yleisötapahtumissa. Hän uudisti myös historiamaalauksen perinnettä kuvaamalla oman aikansa sotatapahtumia. Manet teki useita versioita maalauksesta Keisari Maksimilianin teloitus, jossa Meksikon tasavaltalaiset teloittavat Ranskan tukeman Meksikon keisarin Maksimilianin.^[8] Teoksen esittäminen Ranskassa oli kiellettyä vuoteen 1879 asti.^[9]

Maalaus	Valmistunut	Koko	Sijainti
Absintinjuoja Le Buveur d'absinthe	1858 / 1859	180,5 × 105,6 cm	Ny Carlsberg Glyptotek (Kööpenhamina)
Auguste Manet'n muotokuva Portrait de M. et Mme Auguste Manet	1860	111,5 × 91 cm	Musée d'Orsay (Pariisi)
Le Chanteur espagnol	1860	147,3 × 114,3 cm	Metropolitan Museum of Art (New York)
La Nymphe surprise	1860 / 1861	146 × 114 cm	Musée national des Beaux-Arts (Buenos Aires)
L'Enfant à l'épée	1861	131 × 93,3 cm	Metropolitan Museum of Art (New York)
Lola de Valence	1862	123 × 92 cm	Musée d'Orsay (Pariisi)
La Musique aux Tuileries	1862	76 × 118 cm	National Gallery (Lontoo)
Mlle V. en costume d'espada	1862	165,1 × 127,6 cm	Metropolitan Museum of Art (New York)
Portrait de Victorine Meurent	1862	42,9 × 43,7 cm	Museum of Fine Arts (Boston)
Olympia	1863	130,5 × 190 cm	Musée d'Orsay (Pariisi)
Aamiainen ruohikolla Le Déjeuner sur l'herbe	1863	208 × 264,5 cm	Musée d'Orsay (Pariisi)
Jeune Homme en costume de majo	1863	188 × 125 cm	Metropolitan Museum of Art (New York)
Le Christ mort et les anges	1864	179 × 150 cm	Metropolitan Museum of Art (New York)
Homme mort	1864 / 1865	75,9 × 155,3 cm	National Gallery of Art (Washington D.C.)
Le Combat du Kearsarge et de l'Alabama	1865	134 × 127 cm	Philadelphia Museum of Art (Philadelphia)
Lukuhetki La Lecture	1865	74 × 61 cm	Musée d'Orsay (Paris)
Kristuksen pilkkaaminen Jésus insulté par les soldat	1865	190,8 × 148,3 cm	The Art Institute (Chicago)
Jeune Dame en 1866	1866	185,1 × 128,6 cm	Metropolitan Museum of Art (New York)
Huilunsoittaja Le Joueur de fifre	1866	161 × 97 cm	Musée d'Orsay (Pariisi)
Les Courses à Longchamp	1867	43,9 × 84,5 cm	The Art Institute (Chicago)
Les Bulles de savon	1867	100,5 × 81,4 cm	Musée Calouste Gulbenkian (Lissabon)
Keisari Maximilianin teloitus L'Exécution de Maximilien	1868	252 × 305 cm	Städtische Kunsthalle (Mannheim)
Portrait d'Émile Zola	1868	146 × 114 cm	Musée d'Orsay (Pariisi)
Le Déjeuner dans l'atelier	1868	118 × 154 cm	Neue Pinakothek (München)
Sur la plage de Boulogne	1869	32 × 65 cm	Virginia Museum of Fine Arts (Richmond)
Clair de lune sur le port de Boulogne	1869	82 × 101 cm	Musée d'Orsay (Pariisi)
Le Départ du vapeur de Folkestone	1869	60 × 73 cm	Philadelphia Museum of Art
Parveke Le Balcon	1869	170 × 124 cm	Musée d'Orsay (Pariisi)
Repos	1869 / 1870	150,2 × 114 cm	The Risd Museum (Providence)
Berthe Morisot au bouquet de violettes	1872	55 × 38 cm	Musée d'Orsay (Pariisi)
Le Chemin de fer	1872 / 1873	93,3 × 111,5 cm	National Gallery of Art, Washington, D.C.
En Bateau	1874	97,1 × 130,2 cm	Metropolitan Museum of Art (New York)
Argenteuil	1874	149 × 115 cm	Musée des Beaux-Arts (Tournai)
Claude Monet peignant dans son atelier	1874	50 × 64 cm	Neue Pinakothek (München)
Le Linge	1875	145 × 115 cm	Barnes Foundation (Philadelphia)
Portrait de Stéphane Mallarmé	1876	27 × 36 cm	Musée d'Orsay (Pariisi)
Nana	1877	154 × 115 cm	Hampurin taidehalli
Au Café	1878	78 × 83 cm	Musée Oskar Reinhart, Winterthur
La Prune	1878	73,6 × 50,2 cm	National Gallery of Art (Washington, D.C.)
La Rue Mosnier aux drapeaux	1878	65,5 × 81 cm	J. Paul Getty Museum (Los Angeles)
Chez le Père Lathuille	1879	93 × 112 cm	Musée des Beaux-Arts (Tournai)
Autoportrait à la palette	1879	83 × 67 cm	Yksityiskokoelma
Portrait de Clemenceau	1879–1880
L'Évasion de Rochefort	1881	143 × 114 cm	Kunsthaus Zürich
L'Automne (Méry Laurent)	1881	73 × 51 cm	Nancyn taidemuseo
Pertuiset, le chasseur de lion	1881		São Paulon taidemuseo
Folies Bergèren baari Un bar aux Folies Bergère	1881 / 1882	96 × 130 cm	Courtauld Institute (Lontoo)