Édouard Manet
Édouard Manet (23. tammikuuta 1832 Pariisi – 30. huhtikuuta 1883 Pariisi)[1] oli ranskalainen taidemaalari. Tyylisuunnaltaan hän sijoittuu realismin ja impressionismin välille. ElämäManet oli arvostetun tuomarin poika, jonka lähteminen taiteilijanuralle oli vanhemmille kauhistus. Manet’n yksityiselämä oli värikästä, hänellä oli eksoottisia rakkaustarinoita ja syfilis, ja elämänsä loppuvaiheilla kuolio, joka johti toisen jalan amputointiin.[2] Manet seurusteli vuosia poikavuosiensa pianonsoitonopettajattaren, hollantilaissyntyisen Suzanne Leenhoffin kanssa, ja tälle syntyneen pojan isä saattaa olla joko Manet tai hänen veljensä. Virallisesti poika esiteltiin Leenhoffin pikkuveljenä ja Manet’n kummipoikana. Manet meni Leenhoffin kanssa naimisiin isänsä kuoltua vuonna 1863.[3] Sukunsa varakkuuden takia Manet ei ollut riippuvainen maalaustensa myyntituloista. Hän kuitenkin tavoitteli menestystä ja yleisön suosiota, ja tarjosi maalauksiaan konservatiiviseksi tunnettuun Pariisin salonkiin.[4] Manet matkusteli laajasti. Nuoruusvuosinaan hän purjehti koululaivalla Brasiliaan, ja kierteli myöhemmin Euroopassa. Varsinkin Manet’n nuoruuden töissä näkyy vaikutteita hollantilaisista ja espanjalaisista maalauksista, joihin hän oli tutustunut matkoillaan.[3] Manet’n läheisiä ystäviä olivat runoilija Charles Baudelaire, kirjailija Émile Zola ja taiteilija Berthe Morisot.[5] Morisot rohkaisi Manet’ta maalaamaan ateljeen sijasta ulkoilmassa, mikä oli siihen aikaan uusi keksintö. Morisot meni myöhemmin naimisiin Manet’n veljen kanssa. Manet itse toimi eräänlaisena kummisetänä nuorten taiteilijoiden ryhmälle, johon kuuluivat Claude Monet, Pierre-Auguste Renoir, Edgar Degas, Camille Pissarro, Paul Cézanne, Alfred Sisley, Henri Fantin-Latour ja Frédéric Bazille. Nuoret ihailivat Manet’ta, ei niinkään hänen maalaustyylinsä vaan itsenäisyytensä tähden.[6] Kun impressionistit järjestivät ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1874, Manet päätti jäädä sen ulkopuolelle. Samana kesänä hän kuitenkin matkusti Monet’n luokse Argenteuiliin ja maalasi tästä ja tämän perheestä muotokuvia. Manet tuki Monet’ta ostamalla tämän maalauksia ja suosittelemalla tätä taidekauppiaille.[3] Tunnetuimpia teoksiaManet’n tunnetuin teos on öljyvärimaalaus Aamiainen ruohikolla (ransk. Le déjeuner sur l'herbe), alkuperäiseltä nimeltään Le Bain (suom. Kylpy), jonka Manet maalasi joskus vuosien 1862 ja 1863 välillä. Maalaus herätti aikanaan paljon keskustelua. Teoksessa alaston nainen on modernisti pukeutuneiden miesten seurassa. Alastomuus oli ollut hyväksyttävää vain antiikin taruihin yhdistettynä, arjesta etäännytettynä. Toisaalta Manet osoittaa kunnioitusta vanhoille mestareille – sommittelu on peräisin Rafaelin piirroksesta. Teoksen viimeistely on kepeän luonnosmainen. Manet tarjosi sitä Pariisin salonkiin, mistä se hylättiin keskeneräisenä. Maalaus oli ensimmäisen kerran näytillä Salon des Refusésissa vuonna 1863. Nykyisin se kuuluu Pariisin Musée d’Orsayn kokoelmiin. Aikaisempi pienempi versio maalauksesta on nähtävillä Lontoon Courtauld Galleryssa.[7] Toinen aikanaan paljon huomiota herättänyt teos on Olympia vuodelta 1863. Siinä alaston vaalea malli makaa divaanilla, ja hänen takanaan seisoo mustaihoinen palvelijatar, joka ojentaa kukkakimppua. Vaikka maalaus jatkoi alastonmaalausten vuosisatoja pitkää perinnettä, se herätti suurta kohua, kun Manet esitteli sen Pariisin salongissa vuonna 1865. Mallia ympäröivissä pikkuesineissä nähtiin viitteitä siitä, että teos kuvasi prostituoitua.[4] Vanhempana Manet maalasi monia teoksia väkijoukoista kahviloissa ja erilaisissa yleisötapahtumissa. Hän uudisti myös historiamaalauksen perinnettä kuvaamalla oman aikansa sotatapahtumia. Manet teki useita versioita maalauksesta Keisari Maksimilianin teloitus, jossa Meksikon tasavaltalaiset teloittavat Ranskan tukeman Meksikon keisarin Maksimilianin.[8] Teoksen esittäminen Ranskassa oli kiellettyä vuoteen 1879 asti.[9]
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
|