|
Al-Kashi Ghiyath al-Din Jamshid Masud al-Kashi (pers. غیاثالدین جمشید مسعود کاشانی, Ġiyās-od-Din Jamšid Mas’ud Kāšānin; n. 1380 Kashan, Iran – n. 1429 Samarkand, Transoxiana)[1] oli persialainen astronomi ja matemaatikko, joka eli Timur-Lenkin valtakunnassa. Hän oli islamin kultakauden viimeinen suuri nimi ennen islamilaisen sivilisaation taantumaa.[2] Al-Kashi työskenteli Timur-Lenkin pojanpojan Ulugh Begin rakennuttamassa observatoriossa Samarkandissa. Hän kirjoitti tutkimuksensa joko persiaksi tai arabiaksi. Al-Kashi tunnetaan desimaalilaskennan kehittäjänä, vaikka hän ei alaa keksinytkään.[3] Hän esimerkiksi laski 1400-luvulla piin likiarvon 16. desimaaliin asti. Koska maapallon säde tunnettiin, ja maailmankaikkeus arvioitiin 600 000 kertaa maata suuremmaksi, al-Kashi kehui laskeneensa maailman läpimitan hevosen karvan tarkkuudella.[4] Euroopassa päästiin tässä suhteessa hänen ohitseen vasta 1500-luvun lopulla.[3] Aritmetiikassa al-Kashi tunnetaan siitä, että hän onnistui 1400-luvulla laskemaan viidennen juuren[5], toisten tietojen mukaan kuudennen juuren.[3] Omar Khaijam oli 1100-luvulla väittänyt keksineensä keinon laskea juuria mihin määrään asti tahansa, mutta hänen todistelunsa on kadonnut.[5] Binomiteoreeman al-Kashi esitti Pascalin kolmion muodossa noin sata vuotta sen jälkeen, kun se esitettiin Kiinassa ja sata vuotta ennen kuin se esitettiin Euroopassa.[3] Islamilaisen kulttuurin jäykistyminen johti siihen, että al-Kashin jälkeen islamilaisten tiedemiesten lukumäärä oli enää häviävän pieni. Kun islamilainen maailma taantui, eurooppalainen tiede oli kuitenkin heräämässä eloon ja pääsi 1100- ja 1200-luvuilla hyödyntämään sitä osaa arabialaisesta matematiikasta, joka oli onnistuttu kääntämään latinaksi.[3] Matematiikka olikin islamilaisen maailman edistynein tiede, koska se oli abstraktina tieteenä pysynyt paremmin suojassa uskonnolliselta dogmatismilta kuin luonnonfilosofia.[6] Ranskassa kosinilause tunnetaan nimellä "al-Kashin teoreema". Lähteet
Viitteet |
