Burt Reynolds
Burton Leon ”Burt” Reynolds, Jr. (11. helmikuuta 1936 Lansing, Michigan, Yhdysvallat – 6. syyskuuta 2018 Jupiter, Florida, Yhdysvallat) oli Oscar-ehdokkaana ollut ja Emmyllä palkittu yhdysvaltalainen näyttelijä, jonka tunnetuimpia elokuvia ovat trilleri Syvä joki (1972), komedia Luunmurskaajat (1974) ja Konna ja Koukku (1977) jatko-osineen.[1] NuoruusReynolds syntyi Michiganissa poliisipäällikkö Burton Reynoldsin ja Fern o.s. Millerin perheeseen. Perhe muutti Floridaan, missä Reynolds kävi high schoolin. Hän sai urheilijastipendin Floridan osavaltionyliopistoon, mutta kun polvivamma katkaisi jalkapalloilijan uran, Reynolds muutti New Yorkiin ryhtyäkseen näyttelijäksi.[2] UraReynolds sai rooleja teatterissa ja televisiossa, kuten Riverboat-televisiosarjassa vuosina 1959–1961 ja sen jälkeen roolit sarjoissa Gunsmoke (1964–1965), Hawk (1966) ja Dan August (1970–1971).[2] Reynolds teki elokuvadebyyttinsä vuonna 1961. Hän näytteli usein intiaaneja väitettyään olevansa cherokeesukua.[2] Reynolds on vähätellyt 1960-luvulla tekemiään elokuvia ”sellaisiksi, joita näytetään vankiloissa ja lentokoneissa – kukaan ei pääse poistumaan”.[3] Reynoldsin läpimurtoelokuva oli trilleri Syvä joki (1972), jossa hän esittää erämaaretkellä vaikeuksiin joutuvaa miestä. Samana vuonna hän esiintyi alastomana Cosmopolitan-lehdessä, mikä toi hänelle paljon julkisuutta.[2] Syvän joen jälkeen Reynolds näytteli seuraavien 12 vuoden aikana peräti 30 elokuvassa. Niistä suosituimpia olivat poliisi- ja seikkailuelokuvat, kuten Konna ja Koukku -elokuvat ja Kanuunankuularalli-elokuvat. Reynoldsin muita menestyselokuvia noilta vuosilta ovat Luunmurskaajat (1974), Hustle – hintaan mihin hyvänsä (1975), Pähkähullujen paratiisi (1976), Semi-Tough (1977), Yritetään yhdessä, aloitetaan alusta (1979) ja Parhaat kaverukset – eli tyttö joka ei halunnut naimisiin (1982). Reynolds äänestettiin Yhdysvalloissa vuosina 1977–1981 viisi kertaa peräkkäin maan suosituimmaksi elokuvanäyttelijäksi.[2] Reynoldsin ensimmäinen ohjaustyö oli Gator (1976), jota seurasivat The End (1978) ja Sharky hoitaa homman (1981).[2] Reynoldsin ura kääntyi laskuun 1980-luvun puolivälissä. Hän tuli riippuvaiseksi kipulääke triazolamista loukkaannuttuaan City Heat – tuli hännän alla -elokuvan kuvauksissa vuonna 1984. Samoihin aikoihin myös hänen rahoittamansa ravintolaketju joutui suuriin velkoihin ja suljettiin.[2] Reynoldsin televisiosarjoja 1990-luvulla olivat BL Stryker (1989–1990) ja Pallo hukassa (1990–1994), josta hän voitti Emmy-palkinnon. Reynolds näytteli myös televisioelokuvissa ja ohjasi televisiosarjojen jaksoja sekä esiintyi usein keskusteluohjelmissa ja viihde-erikoisohjelmissa.[2] Reynoldsin elokuvaura elpyi 1990-luvun lopulla. Hän sai sivuosan Oscar-ehdokkuuden ja Golden Globen[3] roolistaan elokuvassa Boogie Nights (1997). Sen jälkeen hän näytteli jälleen hyvin ahkerasti niin elokuvissa kuin televisiossakin. Reynoldsin menestyneimpiä elokuvia noilta vuosilta ovat esimerkiksi Luunmurskaajat (2005) ja The Dukes of Hazzard (2005). Reynolds näytteli kuolemaansa asti.[2] Reynolds kuoli sydänkohtaukseen 82-vuotiaana Floridassa 6. syyskuuta 2018.[4] Reynolds teki elokuvissa usein omat stunttinsa. Hänet tunnettiin äkkipikaisesta luonteestaan, ja esimerkiksi vuonna 1986 hän löi kuvauksissa ohjaaja Dick Richardsia niin että tämä haastoi hänet oikeuteen.[2] YksityiselämäReynolds oli naimisissa Judy Carnen ja Loni Andersonin kanssa. Kumpikin liitto päättyi avioeroon. Andersonin kanssa Reynolds sai pojan.[2] Reynoldsin seurustelukumppaneihin kuuluivat Kim Basinger, Candice Bergen, Catherine Deneuve, Farrah Fawcett, Sally Field, Sarah Miles, Cybill Shepherd, Dinah Shore ja Tammy Wynette.[3] Elokuvat
Lähteet
|