C-ryhmä

C-ryhmä oli prototyyppiurheiluautojen kilpaluokka, jonka korvasi Le Mans Prototype. Autot ajoivat World Sportscar Championship, World Sports-Prototype Championship ja European Endurance Championship -sarjoissa.

Tunnettuja ryhmän autoja olivat esimerkiksi Mazda 787B, Peugeot 905, Porsche 962 ja Sauber C9.

FIA esitteli C-ryhmän vuonna 1982 korvaamaan ryhmä 5:n ja ryhmä 6:n säännöt. Autojen minimipainoksi asetettiin 800 kg ja polttoainekapasitetti rajoitettiin enintään sataan litraan. Kilpailumatka rajoitettiin tuhanteen kilometriin ja polttoainetankkausten määrä kilpailussa rajoitettiin viiteen.^[1] Kustannusten nousun vuoksi FIA esitteli vuonna 1983 Group C Junior -ryhmän, jonka nimeksi vaihdettiin vuonna 1984 Group C2. Vuodelle 1991 FIA esitteli uudet säännöt ja C1-ryhmässä oli tuolloin käytettävä Formula 1:ssä käytettyjä 3,5 litran moottoreita. Koska Formula 1:n moottorit olivat liian kalliita pienille talleille C-ryhmän suosio putosi ja vuonna 1991 lähtöruudukossa oli vain kourallinen autoja.^[1]

Ryhmän lopettamisen syyksi on sanottu autojen nopeuksien kasvaminen liian suuriksi. Toisaalta Le Mans -kilpailemisesta oli tullut yhtä kallista kuin Formula 1 -kilpaileminen:^[2]

»If major teams had to make high costs to use F1 equipment, why they should stay with sports car racing rather than making directly the switch to F1 racing receiving worldwide coverage in the press?»

Aluksi ryhmän säännöt sallivat vapauksia, kunhan autoilla ajettiin rajatulla polttoainemäärällä. Valmistajat kilpailivat muun muassa V8-, V12- ja wankelmoottoreilla. Ryhmän päättymisen sanotaan johtuneen muuttuneista moottorisäännöistä 1990-luvun alussa, jolloin polttoainetalouteen liittyvät rajoitukset poistettiin, kilpailuja lyhennettiin televisiokatsojia varten ja ryhmään tuli Formula 1:n 3,5 litran moottorisäännöt.^[3]

• Ian Briggs & John Starkey: Golden Era: The History of Group C & IMSA GTP 1981 to 1993. Gryfon Publishing, 2005. ISBN 978-0970325990 (englanniksi)