Eläinten täyttäminen

Eläinten täyttäminen eli taksidermia on taiteenlaji, joka käyttää materiaalina kuollutta eläintä, pyrkii säilyttämään eläimen ulkomuodon ja tekemään eläimestä esineen. Eläimen sisäelimet ja valtaosa luustosta poistetaan. Nahka jätetään, ja sen sisälle laitetaan muita aineita tukemaan ja antamaan muotoa. Täytettyjen eläinten on asennollaan tarkoitus muistuttaa eläviä eläimiä, ja usein eläintentäyttäjän taidon mittana on se, miten elävännäköisiä hän onnistuu eläimistä tekemään. Täytetylle eläimelle tehdään useimmiten alusta tai kiinnike. Silmät poistetaan ja korvataan lasisilmillä.

Eläimiä on täytetty tuhansia vuosia osana hautajais-, uhraus- ja palvontamenoja. Ranskalainen ornitologi Jean-Baptiste Bécœur kehitti 1700-luvulla niin kutsutun Bécoeurin reseptin, arsenikkipohjaisen säilöntäaineen, jolla saatiin estettyä lihaa syövien bakteerien toiminta. Toinen ranskalainen ornitologi, Louis Dufresne, kehitti eläinten täytön tapoja edelleen ja vuonna 1802 hän saattoi avata Ranskan luonnontieteellisessä museossa maailman suurimman harvinaisten lintujen kokoelman.^[1]

Rauhoitetun eläimen luonnosta ottaminen, hallussapito, täyttäminen ja myyminen vaatii Suomessa ELY-keskuksen luvan.^[2][3]

• Kylmäkuivaus

• Kangasperko, Heikki: Eläinten täyttäminen. Ajatus 2000.
• Hakuli, Teijo: Lintujen täyttäminen. 1988.
• Hellemaa, Aarne: Eläinten täyttäminen askarteluna ja taiteena. Otava 1950.
• Kairikko, Juha K.: Riistalaukauksen jälkeen. Karisto 1981.
• Kivirikko, K. E.: Eläinten täyttäminen ja säilyttäminen. Kustannusosakeyhtiö Kirja 1924.
• Voegler, Robert: Eläinten täyttäjä. K. E. Holm 1902.
• Lyhyt eläinten säilyttämisopas: Ensi ohjeet eläinten säilyttämiseksi. Turun suomalaisen yliopiston eläintieteellinen museo 1924.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta eläinten täyttäminen Wikimedia Commonsissa

• Eläin täytettäväksi ohjeita