|
Elite
Elite on David Brabenin ja Ian Bellin kehittämä avaruussimulaatiopeli, joka julkaistiin 20. syyskuuta 1984[1] BBC Micro- ja Acorn Electron -mikrotietokoneille.[2] Elite käännettiin myöhemmin useille muille alustoille, ja siitä tehtiin versio 17 alustalle.[3]  Elite oli yksi ensimmäisiä reaaliaikaista 3D-grafiikkaa (rautalankamallista wireframe-grafiikkaa) käyttäneistä kotitietokonepeleistä, jossa oli piiloviivojen poisto.[4][5][6] Yleisemmin videopeleihin ehti ensin Atarin kolikkopeli Battlezone.[3][5] Sublogicin FS1 Flight Simulator piirsi maastoa.[7][8] Braben teki pelille kaksi jatko-osaa (Frontier: Elite II, 1993, ja Frontier: First Encounters, 1995). Sarjan uusin peli on vuonna 2015 julkaistu Elite Dangerous. PelaaminenElite on avoimen pelimaailman peli, jossa ei ole varsinaista juonta, vaan pelaaja on vapaa etenemään haluamallaan tavalla.[9] Pelissä voi käydä kauppaa, tuhota piraatteja ja ryöstää rahtialuksia sekä käydä kauppaa laillisilla ja laittomilla rahdeilla.[10] Siinä on myös muutamia erikoistehtäviä, joiden määrä ja laatu vaihtelee eri versioiden mukaan.[11] Pelin vaarallisimmat viholliset ovat ihmisten ja liittolaisten kanssa sodassa olevat hyönteismäiset Thargoid-olennot.[12] Pelaajan lentämän avaruusaluksen tyyppi on Cobra Mk III, jota pelaaja pystyy muokkaamaan ja parantelemaan erilaisilla varustuksilla.[12] Pelaaja voi pelin aikana hankkia alukseensa uusia ominaisuuksia,[12] kuten suuremman lastiruuman sekä telakointitietokoneen, joka helpottaa pelin mieleenpainuvaa ja turhauttavaa telakointia avaruusasemille.[12] Peli noudattaa realistista fysiikkaa: pelaajan on ensin käännettävä alus ja sen jälkeen käytettävä moottoreita haluttuun suuntaan matkaamiseen.[12] Myös planeettojen painovoimaa voi käyttää hyödyksi.[12] Planeetoilla on oma yhteiskunnallinen ja biologinen luokituksensa sekä hallitus ja talous.[13][14] Planeetoille ei voi laskeutua vaan ainoastaan vierailla kiertoradalla ja avaruusasemilla.[11] Pelin kehittänyt David Braben on kertonut, etteivät halunneet perinteistä kolikkopelien käyttämää pistelaskujärjestelmää ja päätyivät kaupankäyntiin soveltuvaan valuuttaan.[3] Edistymisen osoittamisena pelissä käytetään arvonimiä, joista korkein oli ”elite”.[3][12] Lisäksi pelaajalla on maine, joka voi olla ”clean”, ”offender” tai ”fugitive”.[12] Maine vaikutti ”galaktisen poliisin” toimintaan.[12] Historiallisesti merkittävänä pidetään kaupankäynnin ja avaruuslentosimulaatioon yhdistämistä yhdeksi peliksi.[15] KehitysEliten on saanut inspiraatiota Traveller- ja Space Opera -nimisistä roolipeleistä.[16][11][13] Lisäksi inspiraatiota on saatu Arthur C. Clarken ja Isaac Asimovin tieteiskirjallisuudesta.[11] Peli käyttää proseduraalista generointia tähtijärjestelmien ja planeettojen luomiseen.[2] Braben tutki aluksi tietojen kompressointia mutta siirtyi generoimiseen, joka mahdollisti suuret tähtijärjestelmät pelissä.[17] Generointi yleistyi muissa peleissä vasta vuosikymmenen päästä.[17] Tallentamalla alkuarvo kuuteen tavuun oli mahdollista tuottaa suuria määriä tähtijärjestelmiä ja planeettoja.[3][17] Siemenarvosta voitiin johtaa planeettaa kuvaavat tiedot.[18] Menetelmä mahdollisti suuren pelimaailman, mutta maailma päädyttiin rajaamaan kahdeksaan galaksiin ja 256 planeettaan.[9][18] Kokonaisia galakseja karsittiin sopimattomien sanojen vuoksi.[19] Tietokoneen muistimäärän vähyyden vuoksi pelin tekstit tallennettiin kirjainpareina tokenointimenetelmällä muistin säästämiseksi.[3] Myös käytettyjä sanoja muutettiin toisiksi, jotta muistia saataisiin vielä vapaaksi.[3] Koska BBC Microssa käytetty suoritin ei tukenut kerto- ja jakolaskua, ohjelmassa piti käyttää vaihtoehtoisia menetelmiä.[3] Pelissä tarvittiin useita matemaattisia temppuja jotta se oli mahdollista tehdä: esimerkiksi logaritmeja käytettiin nopeuttamaan kerto- ja jakolaskuja.[20] Tavanomaiset rautankagrafiikat olivat sotkuisia ja johtivat monimutkaisten muotojen sotkuihin.[20] Pelin grafiikkaan kehitettiin algoritmi piiloviivojen poistoon. Tämä helpotti alusten tunnistamista sekä paransi pelin suoritusnopeutta.[20] Avaruusalusten piirtämisen nopeuttamiseksi pelissä on vaihtoehtoisia toteutuksia; viivoja voi piirtää muun muassa pituuden mukaan.[3] Pelissä käytetty tutkanäkymä päätettiin muuttaa lopulliseen muotoonsa vielä juuri ennen julkaisua, kun peli oli jo ollut valmis ja testattuna sekä ohjekirja tehtynä.[3] Braben ja Bell halusivat välttää perinteisen pistelaskujärjestelmän ja pohtivat vaihtoehtoisia tapoja pelaajan motivoimiseen.[21] Lähtökohdaksi muodostui päivityksien hankkiminen pelaajan avaruusalukseen. Pisteiden sijaan pelaaja saa rahaa, jota pystyy käyttämään useaan eri tarkoitukseen.[21][3] Mielivaltaisien tavoitteiden sijaan valinta motivaatiosta jäi pelaajalle.[18] JulkaiseminenThorn EMI hylkäsi Eliten tekniikkademona, jossa olisi julkaisijan mielestä pitänyt olla kolikkopelien kaltaisesti kolme elämää, pistelaskuri ja noin 10 minuutin pelierät.[10] Tuohon aikaan lähes kaikki pelit suunniteltiin pelihalleja varten ja myös koteihin myytävät pelit noudattivat samoja suunnittelurajoitteita ilman selkeää syytä.[20] Sopiessaan julkaisusta Acornsoftin kanssa Bell ja Braben vaativat elokuvaoikeuksia itselleen ja saivat samalla oikeudet muille alustoille tehtäviin käännöksiin.[10] Thorpe Parkin huvipuisto Surreyssä varattiin julkaisutapahtumaa varten, joka ei ollut vielä tavallista pelijulkaisuiden yhteydessä.[18] Pelipakkauksessa oli runsaasti oheismateriaalia, kuten ohjekirja, novelli ja tarroja.[18] Peli julkaistiin uudessa hintaluokassa, jota useat jakelijat ja jälleenmyyjät eivät halunneet hyväksyä.[3] Pelin myyntimenestyksen myötä tilanne muuttui,[3] Firebird Software osti itselleen oikeudet julkaista peli muille alustoille huutokaupassa.[3][4] Pelistä julkaistiin useille suosituille alustoille: siitä tehtiin käännökset 17 eri alustalle.[3][22][20] Mega-lehden mukaan peli oli tulossa myös Sega Mega Drivelle, mutta käännöstä ei ole koskaan julkaistu.[23] Vain osassa pelin versioista on musiikkia: Tonava kaunoinen soi avaruusasemalle telakoinnin aikana Amiga-, Atari ST-, Commodore 64- ja Nintendo Entertainment System -versioissa.[24] Eräissä versioissa on täytettyä värigrafiikkaa rautalankamallien sijaan ja lisänä on kiinteää 2D-grafiikkaa.[25][26] MyyntiEnsimmäisten 18 kuukauden aikana Eliten BBC Micro -versiota myytiin 150 000 kappaletta, lähes saman määrän kuin BBC Micro -tietokoneita oli maailmassa.[4][18] Brabenin mukaan peliä on myyty miljoona kappaletta.[3][4][10][27] Peli oli vuonna 20 Atari ST:n parhaiten myyneiden pelien luettelossa neljäntenä.[28] Vaikutus Eliten sanotaan vapauttaneen pelisuunnittelun: pelin julkaisun jälkeen markkinoille tuli hyvin erilaisia pelejä ja uusia lajityyppejä varsinaisten avaruuspelien lisäksi.[1][10] Peliä pidetään 1980-luvun tärkeimpänä videopelinä.[29] Se oli ensimmäinen merkittävä ”avaruussimulaatio”.[11] Toistuva teema tällaisissa peleissä on avoin pelimaailma.[11] Elite on yhdistelmä kahta lajityyppiä: avaruuskaupankäyntiä sekä lentosimulaatiopeliä.[11] Lajityypissä juonella ei ole paljoa vaikutusta, jos sellaista on lainkaan.[11] Aiemmin kolmiulotteista grafiikkaa käyttäviä pelejä ei ollut paljon ja grafiikka oli yksi tapa jolla se erottui pelkistä kaupankäyntipeleistä.[11][20] Monet pelitalot ja harrastajat pyrkivät luomaan vastaavanlaisia pelejä. Tällainen kilpailija oli muun muassa FOFT: Federation of Free Traders.[30] MikroBitti-lehden vuoden 1989 aprillipilassa esiteltiin niin sanottu ”elitentappaja”.[31] Jukka Tapanimäen viimeiseksi jäänyt peli Moonfall sai myös inspiraatiota Elitestä.[32] Muita inspiraatiota saaneita pelejä ovat Echelon, Space Rogue ja Freelancer.[29][13] Eliten jälkeen ilmestyneitä avaruussimulaatioita ovat Warhead, Starglider ja Damocles.[33][34][35] Myös Egosoftin X-pelisarja ja CCP Gamesin EVE Online ovat saaneet kehittäjiensä mukaan insipiraatiota muun muassa Elitestä.[36][37] Elite popularisoi pelisuunnitteluelementtejä, joita on käytössä esimerkiksi peleissä Wing Commander: Privateer ja World of Warcraft.[29] Myös Grand Theft Auton tehtävärakenne on saanut vaikutteita Elitestä.[38][29] Guinness World Recordsin mukaan peli oli ensimmäinen, jossa oli proseduraalisesti generoitu maailma.[39] SeuraajatNimellä Elite Plus on myyty samaa peliä uudelleenjulkaistuna budjettiversiona Amigalle sekä VGA-päivitettynä versiona DOS-koneille.[40][41][22] Pelille on julkaistu seuraajat Frontier: Elite II (1993, Amiga, Atari ST) ja Frontier: First Encounters (1995, IBM PC) sekä Elite: Dangerous (2015). Frontier-pelit käyttivät täytettyä vektorigrafiikkaa rautalankamallien sijaan. Lisäksi planeetoille pystyi laskeutumaan ja fysiikkamallinnusta oli parannettu.[22] Frontier: Elite II oli julkaisuvuonna Euroopan parhaiten myynyt peli ja myi noin 500 000 kappaletta.[4] Gametek julkaisi Frontier: First Encountersin talouspaineiden vuoksi ennenaikaisesti ilman riittävää testaamista ja oli julkaisuhetkellä huomattavan buginen, jota useat päivitykset pyrkivät korjaamaan.[22][4] Braben haastoi Gametekin oikeuteen ja voitti.[4] OikeusjututIan Bellin ja David Brabenin välillä on vuosien varrella ollut useita oikeudellisia välienselvittelyjä. Vuonna 2005 Braben vaati, että Bell poistaa kotisivuiltaan Elite-tiedostot, joita hänellä ei ole lupa levittää.[42][4] VastaanottoZzap!64-lehti antoi vuonna 1989 pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 98/100 ja[43] Zzap! vuonna 1985 Commodore 64 -versiolle arvosanaksi 95 %.[44] The One -lehti antoi pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 85/100 pistettä[45] ja Atari ST -versiolle arvosanaksi 86/100 pistettä.[46] CU Amiga -lehti antoi pelin Amiga-versiolle arvosanaksi 83/100 pistettä[25] ja ST Amiga Format Atari ST -versiolle arvosanaksi 75 % vuonna 1988.[26] ACE-lehti antoi MSX-versiolle arvosanaksi 80/100 ja samassa yhteydessä Atari ST -versiolle 84/100.[47] Eliteä pidetään yhtenä parhaimmista videopeleistä ja se esiintyy useissa parhaimpien pelien luetteloissa.[22] Palkinnot
KirjaTaustatarinaksi pelille julkaisija tilasi Robert Holdstockilta kirjan The Dark Wheel.[11][49] Lähteet
Aiheesta muualla
|
||||||||||||||||||||||||
