Emu Lehtinen

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Ilkka Raimo Olavi ”Emu” Lehtinen^[1] (3. maaliskuuta 1947 Lappeenranta – 22. lokakuuta 2017 Helsinki^[2][3]) oli helsinkiläinen levykauppias, Digelius Musicin toimitusjohtaja ja yksi sen perustajista. Helsingin Sanomien luonnehdinnan mukaan hän oli ”genrerajoista piittaamattoman ja uteliaan musiikin kuuntelun paikallinen guru, jonka avustuksella puhtaalta pöydältä uuteen musiikkiin tutustuva asiakas löysi elämyksiä”.^[4] Hufvudstadsbladetin mukaan Lehtinen oli ”suomalaisten musiikkipiirien elävä legenda”.^[5]

Lehtinen syntyi Lappeenrannassa, josta perhe muutti Helsinkiin, kun hän oli kolmen kuukauden ikäinen.^[3] Suuren osan lapsuudestaan hän asui Roihuvuoressa Strömsin kartanossa, jossa nykyään toimii Itä-Helsingin musiikkiopisto. Vieressä oli viheralue ja merenranta, jossa linnut viihtyivät, ja siellä myös alkoi Lehtisen lintuharrastus.^[6]

Isä oli arkkitehti, joka oli töissä E-liikkeen Kulutusosuuskuntien keskusliitossa (KK) sen arkkitehtiosastolla, äiti oli kotiäiti, joka piti huolta 6-lapsisesta katraasta. KK järjesti Strömsin kartanon alueen itselleen ja rakensi sinne Osuuskauppakoulun, ja tässä yhteydessä 1954 kartanoon muutti 10 perhettä, jotka asuivat siellä 10 vuotta, kunnes KK otti sen omaan käyttöönsä.^[6]

Perheessä oli jonkin verran musiikkiharrastusta; isoäiti ja äiti soittivat viulua, isoäiti oli mm. säestänyt viululla mykkäelokuvia elokuvateattereissa Lappeenrannassa. Isä harrasti kuorolaulua Polyteknikkojen kuorossa ja Laulu-Miehissä. Isän veli oli oopperalaulaja Matti Lehtinen (1922–2022). Sekä isän että äidin suvut olivat Lappeenrannan suunnalta kotoisin.^[6]

Lehtinen kävi koulunsa Herttoniemen kansakoulussa ja Kulosaaren yhteiskoulussa. Lempinimensä ”Emu” hän sai jo kouluaikoina: Koulussa oli luonnonhistorian luokassa taulu, johon merkittiin nähtyjä muuttolintuja, ja eräs kaveri kirjoitti sinne piloillaan ”emu”, ja saattoi sanoa: ”Näitsä, kun viime välitunnilla meni 20 emun aura pohjoiseen”, ja heitti näitä vitsejä joka päivä, ja jotenkin se nimi tarttui Lehtiseen.^[6]

Emusta tuli vakiintunut nimi: ”Meidän kaupassa alkuaikoina, kun työntekijöiden vaihtuvuus oli suurta, yksikin kaveri vastasi puhelimeen ja sanoi, että täällä pyydetään puhelimeen jotain Ilkka Lehtistä, tiedätsä kuka se on? – No, se on minä.”^[6]

Vuonna 1964 lukiolaisena Emu kiinnostui brittiläisestä ja anglo-amerikkalaisesta populaarimusiikista, ja yritti itsekin opetella pianon ja rumpujen soittoa, mutta päätyi ”penkkimuusikoksi”, eli kuunteli sujuvasti kaikkea musiikkia ja perehtyi alaan julkaisujen kautta.^[6]

Vuonna 1967 Emu innostui jazzista, ”samana vuonna, jolloin Helsingissä sai kuulla valtavan määrän aivan fantastisia konsertteja niin kuin Charles Lloydin kvartetti, Jimi Hendrix oli sellainen, joka avasi kaikki portit joka suuntaan, Miles Davisin kvintetti, Archie Shepp, nää oli kaikki samana vuonna”.^[6]

Ammatillisessa mielessä Emu oli kiinnostunut arkkitehtuurista, ja hän pääsi KK:n arkkitehtiosastolle töihin ja toimi siellä arkkitehtien apupiirtäjänä useita vuosia. Samoihin aikoihin hän pyrki kolme kertaa myös Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan arkkitehtuuria mutta ei päässyt sisään.^[6]

Vuonna 1969 Emu kävi armeijan ja palasi sieltä töihin 1970 KK:n arkkitehtiosastolle, ja sai sieltä sen verran palkkaa, että saattoi ostaa levyjä.^[6] Hän olikin monien levykauppojen vakituinen asiakas, ja hän myös tilasi levyjä ulkomailta ja välitti niitä kavereilleen.^[3] Alkuvuodesta 1970 perustettiin Helsingin asematunneliin Tunnelin levy. Loppukesästä 1970 Helsingin Sanomissa oli ilmoitus, että Tunnelin levyyn haetaan myymälänhoitajaa, ja hän haki sinne ja pääsi töihin. Siellä tuli idea perustaa oma kauppa.^[6]

Tunnelin levy osti levyt levytukkuri Pertti Lehto, jolla oli maahantuontiliike Musica, ja usein Emu kirjoitti hänelle hankintalistat, ja Lehto oli se henkilö, joka ehdotti oman levykaupan perustamista. Tunnelin levyssä töissä ollut eräs Tiina Ruolanto, joka oli lähdössä sieltä pois, ja hänet pyydettiin mukaan. Lehdon kautta tiedettiin Digelius Electronics Finland –niminen firma ja sen nokkamies Erkki Kurenniemi, ja hänet pyydettiin myös mukaan, jolloin osakkaita oli neljä: Emu Lehtinen, Pertti Lehto, Tiina Ruolanto ja Erkki Kurenniemi. Nimeksi otettiin sama kuin Kurenniemen firmalla, eli Digelius, joka tulee sanoista digital ja electronics ja Sibelius.^[6]

Myöhemmin Digelius Electronics meni konkurssiin, Tiina Ruolanto muutti Ruotsiin. Digelius Musiciin jäi kolme osakasta, kun Juhani ”Juntsa” Aalto osti puolet Digelius Musicista.^[6]

Helsingin Sanomat kirjoitti Emusta seuraavan:^[3]

»Hän ei ollut koskaan Digeliuksen ainoa omistaja eikä työntekijä, mutta hänestä kehkeytyi sen sielu, ja aivan ansiosta.

Emu oli Digelius ja Digelius oli Emu, jolla oli aina aikaa tervehtiä asiakkaita, vaihtaa ajatuksia tai kertoa makeaan nauruun päättyviä tarinoita, jotka eivät loppuneet kesken. – –

Digelius Musicin selviytymistä ja pitkäikäisyyttä Lehtinen selitti erikoistumisella, viisaalla keskittymisellä jazziin, kansanmusiikkiin ja maailmanmusiikkiin. Ne takasivat tietysti myös hänen väsymättömyytensä ja innostumisensa. Musiikki oli kauppatavaraa enemmän, intohimo.

Lehtinen vitsaili olevansa naimisissa Digelius Musicin kanssa, ja siltä se näytti. Polkupyörä oli sisällä kaupassa usein ennen kahdeksaa, ja valot sammuivat vasta kuuden jälkeen.»

Digelius ja Emu tulivat tunnetuksi erittäin hyvästä palvelusta. Vuonna 2015 eräänä päivänä eräs mies tuli ja jätti liikkeen lattialle kassillisen CD-levyjä jäämättä kuuntelemaan, mitä mieltä levykauppias asiasta oli. Siinä ei ollut kaupan myyntiin kelpaavaa oikeastaan mitään, mutta samana päivänä tuli kauppaan Lieksasta tiedustelu, että olisiko kaupassa mitään ranskalaisen Joe Dassinin levyä, ja sattumalta tuossa kassissa oli ollut Dassinin levy ja vieläpä sellainen, missä oli kysyjän 10-vuotiaan tyttären lempikappaleet. Lehtinen ilmoitti lähettävänsä sen ilmaiseksi kysyjälle Lieksaan, ja myöhemmin tuli sähköposti, jossa kerrottiin, että kysyjän lammastilan kevään ensimmäinen karitsa oli kiitoksena Lehtiselle saanut nimekseen ”Digelius”.^[6]

Emu oli ”intohimoinen lintuharrastaja”, ja hän oli Helsingin Seudun Lintutieteellisen Seuran Tringan aktiivijäseniä. Hän oli mm. perustamassa Tringan ylläpitämää Hangon lintuasemaa ja toimi sen asemanhoitajana vuosina 1979–1984. Emu oli myös mukana Tringan lintuasematoimikunnassa vuodesta 1981 lähtien ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1984–2017.^[7]

Lintuharrastus vei Emun usein ulkomaille, useimmin Intiaan, jossa hän vieraili 18 kertaa. Goa oli hänen suosikkipaikkansa siellä. Muuan matka vei Namibian Kavangolle ja Walvis Bayhin, missä hänen sisarensa tuohon aikaan asui. Tunnistettuja lintulajeja hänellä oli Suomesta 300–400, ja maailmasta kaikkiaan parituhatta, Intiastakin 830 lintulajia.^[6]

• 2011 Jazzmuusikot ry:n vuoden jazz-diggari. Palkinto annetaan kuuntelijalle, joka “osoittaa aitoa ja jatkuvaa kiinnostusta jazzmusiikkiin sekä edustaa reilua ja avointa yhteisöllistä asennetta”. Lisäksi perusteluissa sanottiin, että Lehtinen on myös toiminut laaja-alaisena ja kannustavana jazzin lipunkantajana sekä yleisön ja muusikkojen yhdistäjänä.^[8]

Emu kuoli lokakuussa 2017 sairastettuaan puolisen viikkoa. Hänen viimeiseksi työpäiväkseen Digeliuksessa jäi keskiviikko 18.10.2017.^[9] Seuraavana päivänä hän hakeutui hengenahdistuksen vuoksi sairaalaan, ja perjantaina hän sai kuulla sairastavansa nopeasti etenevää leukemiaa, johon hän varhain sunnuntaiaamuna kuoli.^[3]

Lehtisen muistoksi pidettiin jazzkonsertti Helsingin Korjaamolla 11.12.2017.^[4]

• Kallionpää, Katri: Emu saa pienen kukoistamaan: Ilkka ”Emu” Lehtisen Digelius Music on myynyt äänilevyjä tasan 40 vuoden ajan. Helsingin Sanomat, 19.7.2011, s. B 1. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 22.10.2019.
• Poroila, Heikki: Hienointa on asiakkaan kohtaaminen: Esittelyssä Ilkka ”Emu” Lehtinen ja Digelius Music. Intervalli, 1998, 11. vsk, nro 3, s. 3–14. ISSN 0785-2843

• Ilkka ”Emu” Lehtisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.