Eva LjungbergEva Charlotta Ljungberg (4. helmikuuta 1850 Rauma – 6. syyskuuta 1919 Rauma), kirjailijanimeltään Draba Verna, oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Hän kirjoitti pääasiassa historiallisia kertomuksia ja lastenkirjallisuutta mutta käsitteli myös eläinsuojelua ja matkustamista. Ljungberg osallistui aktiivisesti monenlaiseen hyväntekeväisyystoimintaan. HenkilöhistoriaEva Ljungberg syntyi 1850 Raumalla pappisperheeseen. Hänen isänsä oli kirkkoherra Franz Mauritz Ljungberg ja äitinsä Emilie Lovisa Ljungberg (o.s. Hästesko af Målagård). Tytär sai oppia alakoulussa ja pääsi täydentämään tietojaan opintomatkoillaan Ranskaan, Espanjaan, Englantiin ja Skandinavian maihin. Ljungberg toimi Hufvudstadsbladetin toimittajana ja julkaisi lehdissä ja Excelsior-kalenterissa vuodesta 1872 lähtien useita kaunokirjallisia kirjoituksiaan nimimerkeillä Draba Verna, L-g, E., E. L. ja Eva. Niitä olivat mm. 1879 Åbo Postenissa ilmestynyt Svarta Hanna (’Musta Hanna’)[1] ja 1883 Åbo Tidningissä ilmestynyt Elsa. 1891 Ljungberg julkaisi sanomalehtinovellejaan kokoelmassa nimeltä När sjön går upp (’Kun meri aukeaa’). Kokoelman niminovelli sijoittui 1500-luvun Raumalle. Vuonna 1884 ilmestyi Ljungbergin pääteoksena pidetty historiallinen romaani Romantiska öden (suom. Sorretun voitto, 1889). Sen teemana on ahvenanmaalaisen papintyttären ja venäläisen upseerin rakkaustarina ympäristön suvaitsemattomuuden puristuksissa. Juoni perustuu osittain tositapahtumiin. Ljungbergin viimeiseksi jäänyt romaani Systrar (1909, ’Sisarukset’) puolestaan kuvaa äitinsä menettäneiden sisarusten elämänvaiheita. Kaunokirjallisuuden ohella Ljungberg oli kiinnostunut myös maantieteestä ja historiantutkimuksesta. 1888 ilmestyi hänen teoksensa Schweiz, joka suomennettiin heti seuraavana vuonna nimellä Sveitsi. Sitä seurasi 1895 matkailijoiden käsikirjaksi tarkoitettu ja kirjailijan kotiseutua kuvaava Raumo, joka ilmestyi samana vuonna suomeksi nimellä Rauma Eva Ljungbergin sisaren Emmin suomentamana. Rauma-aihetta jatkoivat sen historiaa kuvaavat kirjat Raumo historier och andra berättelser (1910) ja Raumo-historier 2 (1911). Kolmas Ljungbergin erityinen kiinnostuksenkohde oli hyväntekeväisyys, erityisesti eläinsuojeluaate. Hän toimi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen toimihenkilönä ja julkaisi 1904 ystävänsä kirjailija Constance Ullnerin kanssa teoksen Djurskyddberättelser för barn (suom. Eläinsuojelukertomuksia lapsille, 1904) varojen keräämiseksi yhdistykselle. Ljungeberg avusti myös Nya Trollsländan ja Sirkka -lastenlehtiä. Hän toimitti Ullnerin kanssa vuoden 1891 Blindvännen-albumin, jonka tuottamat 2 100 markkaa lahjoitettiin Helsingin sokeainkodille, sekä pelastusarmeijan hyväksi julkaistun lehtisen ”För barnen” 1909 (suom. ”Lapsille”, 1909). Eva Ljungberg kuoli kotikaupungissaan Raumalla elokuussa 1919. Hän on jäänyt kuolemansa jälkeen jokseenkin unohdetuksi kirjailijaksi, jota kirjallisuushistoriat eivät juuri mainitse, vaikka hän oli yksi varhaisista historiallisen romaanin kirjoittajista Suomessa. Hänen Rauman historiaa käsittelevistä kertomuksistaan on tosin koottu kotiseutujärjestöjen julkaisema suomennosvalikoima Pyrman trumbutta (1982). Omia teoksiaKaunokirjallisuus
Matkailu ja historia
Constance Ullnerin kanssa
Lähteet
Aiheesta muualla
|