Fredric Jameson
Robert Venturi: Vanna Venturi -talo, 1959–1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.
Pääartikkelit
Aiheet
Tekijät
Fredric Jameson (14. huhtikuuta 1934 Cleveland, Ohio, Yhdysvallat – 22. syyskuuta 2024 Killingworth, Connecticut [1]) oli yhdysvaltalainen kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija ja marxilainen poliittinen teoreetikko. Hänet tunnetaan parhaiten nykyajan kulttuuristen trendien analysoijana. Vaikutusvaltaisessa näkemyksessään hän kuvaa postmodernismin kulttuurin herpaantumiseksi globaalisti organisoidun kapitalismin paineen alla. Toisaalta Jameson katsoo, että tilannetta saattaa olla mahdollista kääntää ”kognitiivisen kartoituksen” keinoin utooppiseen suuntaan, jossa keskeistä olisi globaali luokkatietoisuus. Jameson syntyi 1934 Clevelandissa Ohiossa ja muutti nuorena New Jerseyyn. Hän suoritti 1954 alemman korkeakoulututkinnon Haverford Collegesta ja maisterin tutkinnon Yalen yliopistosta 1956. Kolme vuotta myöhemmin hän valmistui tohtoriksi Yalesta.[2][3] Jamesonin ensimmäinen julkaisu Sartre. The Origins of a Style (1961) perustui hänen väitöskirjaansa, ja se sai vaikutteita hänen opettajaltaan Erich Auerbachilta. Se keskittyi Jean-Paul Sartren tyyliin, kerrontatapaan, arvoihin ja visioihin eikä siinä ollut vielä Jamesonin myöhemmistä töistä tuttua marxilaisuutta.[4] Jameson kiinnostui marxilaisesta kirjallisuudesta Kuuban vallankumouksen ja Vietnamin sodan vastaisen liikkeen sekä uusvasemmiston nousun myötä. Häneen vaikuttivat erityisesti Ernst Bloch, Theodor Adorno, Walter Benjamin, Herbert Marcuse ja Georg Lukács.[2] Jameson tutki koko 1960-luvun marxilaista kirjallisuutta ja julkaisi 1971 teoksen Marxism and Form. Twentieth Century Dialectical Theories of Literature, joka toi dialektisen uusmarxilaisen perinteen englanninkieliseen kirjallisuuteen.[4] Jamesonin seuraavia merkittäviä teoksia olivat muun muassa The Prison-House of Language (1972), Fables of Aggression: Wyndham Lewis, the Modernist as Fascist (1979) ja The Political Unconscious: Narrative as a Socially Symbolic Act (1981).[2] Jamesonin luento ”Postmodernismi ja kulutusyhteiskunta” julkaistiin 1983 Hal Fosterin antologiassa The Anti-Aesthetic. Luennon pohjalta laajennettu teos Postmodernism, or, The Cultural Logic of Late Capitalism ilmestyi 1991.[2] Siinä hän tutkii postmodernismia marxilaisen kapitalismin teorian kautta. Hänen mukaansa postmodernismi on ”kapitalismin uusi kulttuurilogiikka”. Sirpaloitunut kuvakulttuuri ja estetisoituminen ovat osa uutta globaalin kapitalismin järjestelmää ja siten postmodernismista on tullut valtakulttuuri.[4] Vuonna 1985 Jameson sai paikan Duken yliopiston romaanisen filologian ja kirjallisuuden professorina. Vuonna 2013 hänestä tuli vielä vertailevan kirjallisuudentutkimuksen professori.[3] Jameson kirjoitti viimeisiin vuosiinsa asti, ja vuonna 2024 hän julkaisi teoksen Inventions of a Present: The Novel in its Crisis of Globalization.[2] Jameson sai uransa aikana useita tunnustuksia. Vuonna 2008 hänet palkittiin Holberg-palkinnolla.[2] Teoksia
Lähteet
Aiheesta muualla
Jamesonin artikkeleita
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
