Golgata mainitaan kaikissa kanonisissa evankeliumeissa:
Matt. 27:33: Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi (Γολγοθᾶ), Pääkallonpaikaksi (Κρανίου Τόπος)
Mark. 15:22 He veivät Jeesuksen paikkaan, jonka nimi on Golgata (Γολγοθᾶν), käännettynä Pääkallonpaikka (Κρανίου Τόπος).
Luuk. 23:33: Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi (Κρανίον), he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle.
Joh. 19:17: Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi (Κρανίου Τόπον), heprean kielellä Golgata(Γολγοθα).
Historia
Golgatan paikan löysi uudestaan perimätiedon mukaan keisari Konstantinus Suuren äiti Helena, joka suoritti Jerusalemissa kaivauksia vuonna 325. Tältä paikalta viidenkymmenen metrin päästä sijaitsi myös Jeesuksen hauta. Tälle paikalle Konstantinus rakennutti Pyhän haudan kirkon. Golgatan paikka Pyhän haudan kirkossa mainitaan useissa aikalaiskertomuksissa. Tuntematon Bordeaux'n pyhiinvaeltaja kuvaa vuodelta 333 Jerusalemin Pyhän Haudan kirkkoa:
»Vasemmalla sijaitsee pieni Golgatan kukkula, jossa Herra ristiinnaulittiin. Kivenheiton päässä sijaitsee hautaluola, jossa hänen ruumiinsa oli ja jossa hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Tänne on keisari Konstantinuksen käskystä rakennettu basilika, jonka sanotaan olevan ihmeellisen kaunis.» (Bordeaux'n pyhiinvaeltaja:Itinerarium Burdigalense s. 593, 594)
»Hänet ristiinnaulittiin, emmekä kiellä sitä, vaan sanomme sen jopa kerskaten. Vaikka nyt kieltäisimmekin, tämä Golgata, jonka lähellä nyt kaikki olemme, todistaisi minut vääräksi.» ( Kyrillos Jerusalemilainen, XIII Katekeesi:4[3])
↑Kirkkoisä Kyrillos: Jerusalemin uskontunnustus: Kyrillos jerusalemilaisen katekeesit, s. 199. Suomentanut Johannes Seppälä. Kauniainen: Perussanoma, 2013. ISBN 978-951-888-677-1(suomeksi)