Hakkila on rakennettu melko korkealle ja tasaiselle selänteelle. Alueella sijaitsevat useiden kaupparyhmien keskusvarastot sekä Honkanummen hautausmaa.[2] Alueelta on hyvät liikenneyhteydet maan päätieverkkoon, ja kaupunginosaa onkin kaavoitettu etenkin logistiikan, teollisuuden ja kaupan yritysalueena.[7] Yrityksiä kaupunginosassa toimii yli 300,[8] ja yritysaluetta on kutsuttu myös nimellä Vantaan Akseli.[9][10] Merkittävän kokoisen osan kaupunginosasta muodostaa kuitenkin sen pohjoisosassa sijaitseva Keravanjokilaakso, joka jatkuu yhtenäisenä Päiväkumpuun saakka.
Hakkilassa on suhteellisen vähän asutusta, ja se on lähes kokonaan keskittynyt Stenkullan ja Maarinkunnaan alueille kaupunginosan länsireunalle Jokiniemen rajalle.[11] Maarinkunnaalla on sekä vanhempaa omakotitaloasutusta että 1980-luvulta lähtien rakennettua uudempaa kerrostalo- ja rivitaloasutusta. Lisäksi Hakkilan pohjoisosassa on joitakin vanhoja maalaistaloja peltoineen. Hakkilassa on yhtä paljon omistusasuntoja kuin vuokra- ja asumisoikeusasuntoja.[12]
Vuonna 1898 rakennettu, Keravanjoen ylittävä Hakkilan kivisilta toimii kevyen liikenteen väylänä Hakkilan ja Jokiniemen rajalla.
Hakkilan perustivat kyläksi alun perin Uudenmaan ruotsalaissiirtolaiset keskiajalla.[13] Hakkila oli markkinapaikka, jossa kaupiteltiin erilaisia läheltä ja kaukaakin Euroopasta tuotuja tuotteita, kuten suolaa, rautaa ja turkiksia.[13]
Hakkilassa on ollut historiallisesti tärkeä tienristeys, jossa lännestä Helsingin pitäjän kirkonkylästä päin tullut Turku–Viipuri-maantie eli Kuninkaantie on yhtynyt etelästä tulleeseen Helsingintiehen ja jatkanut matkaansa koilliseen Kuninkaanmäen läpi kohti Sipoon kirkonkylää. Nykyiset Tikkurilantie ja Vanha Porvoontie sijaitsevat näiden historiallisten maanteiden kohdilla. Teiden risteyksessä on yhä jäljellä 1700-luvulla rakennettu Hakkilan kestikievarin rakennus eli Malmarsin krouvi[14], ja länsirajalla Maarinkunnaassa sijaitsee Hakkilan kivisilta, jota pitkin Kuninkaantie on ylittänyt Keravanjoen.[15][16] Vanhan Porvoontien varrella on myös kivisiä kilometripylväitä, joihin on hakattu etäisyydet Helsinkiin ja Sipooseen.[17][18] Helmikuun 1944 Helsingin suurpommitusten jälkeen Helsingin keskustassa sijainnut Kolmen sepän patsas päätettiin siirtää Tikkurila-Hakkila-radan päätyyn ja suojata patsas hautaamalla se Hakkilan hiekkakuopalle.[19][20]
Rautatiealueena
Hakkilan radalla on edelleen huolto- ja työkoneliikennettä, mutta kaupallista käyttöä sillä ei ole ollut vuoden 2011 jälkeen.
Suurin osa kaupunginosasta on teollisuusaluetta, ja sinne johtaa teollisuusrautatie Tikkurila–Hakkila-rata.[2][6] Pistoraiteen päässä on pieni ratapiha, niin kutsuttu Hakintien kuoppa,[9] josta on kaivettu soraa ja hiekkaa jo 1800-luvun lopulla.[21] Nykyisin kuopalla sijaitsee yrityksiä ja Väyläviraston tukikohta: alueella säilytetään pääradan kunnostuksessa tarvittavia työkaluja ja materiaaleja, kuten sepeliä, kiskoja ja pölkkyjä.[22]
↑ abcdVantaa alueittain (2015) (pdf) (66 Hakkila, teoksen s. 158–161) huhtikuu 2016. Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 8.7.2016.
↑Eeva Byman, Arne Heporauta, Leena Hakli ja Pirjo Hämäläinen, Rakennuskulttuuri Vantaalla - inventointi 1981, Vantaa, (viitattu 24. syyskuuta 2019), s. 132-133 (Malmarsin krouvi)
↑Eeva Byman, Arne Heporauta, Leena Hakli ja Pirjo Hämäläinen, Rakennuskulttuuri Vantaalla - inventointi 1981, Vantaa, (viitattu 24. syyskuuta 2019), s. 181 (Hakkilan kivisilta)
_-_Tikkurilantie_19_-_Jokiniemi_%2B_Hakkila_-_Vantaa_-_3.jpg)
![Vantaan Energian Maarinkunnaan lämpökeskus valmistui vuonna 2002.[1]](Tiedosto:Maarinkunnas_l%C3%A4mp%C3%B6keskus_02.JPG)
