HuolimattomuusHuolimattomuus eli tuottamus tarkoittaa vahinkojen välttämiseksi vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä toiminnassa, jossa henkilöllä on velvollisuus estää vahinkojen syntyminen. Käsite liittyy oikeustieteessä etenkin vahingonkorvausoikeuteen ja rikosoikeuteen. Huolellisen toiminnan arvioimiseen ei ole yksiselitteistä sääntöä. Huolimattomuutta voidaan arvioida objektiivisella tasolla, jolloin toimintaa verrataan kuvitteellisen huolellisen henkilön toimintaan vastaavassa tilanteessa. Huolimattomuutta voidaan arvioida myös subjektiivisella tasolla, jolloin toimintaa verrataan henkilön kanssa saman taito- ja kokemustason omaavan kuvitteelliseen henkilön huolelliseen toimintaan vastaavassa tilanteessa. Vaadittava huolellisuuden taso ja arviointitapa voi vaihdella riippuen sovellettavasta lainsäädännöstä. Arviointi perustuu aina ratkaisijan harkintaan.[1] Rikosoikeudessa tarkasteltava huolimattomuus eli tuottamus on kirjoitettu kuitenkin Suomen rikoslakiin, jonka 3. luvun 7 §:n mukaan:[2]
Pelkkää passiivisuuttakin voidaan pitää tuottamuksellisena menettelynä, mikäli henkilöllä on olosuhteista johtuen aktiivinen toimimisvelvollisuus. Aktiivinen toimimisvelvollisuus syntyy esimerkiksi rikoslain 21 luvun 14 §:n heitteillepanon olosuhteiden ollessa käsillä.
Katso myösLähteet
Kirjallisuutta
|