Itävalta osallistui ensimmäistä kertaa euroviisuihin vuonna 1957. Maa on voittanut Euroviisut kaksi kertaa: vuonna 1966 ja vuonna 2014. Kyseessä on Euroviisut voittaneista maista se, jonka viimeisimmästä voitosta oli pisin aika. Viimeiseksi maa on sen sijaan tullut peräti yhdeksän kertaa: vuosina 1957, 1961, 1962, 1979, 1984, 1988, 1991, 2012 1. semifinaalissa sekä 2015, jolloin jakoi finaalissa viimeisen sijan Saksan kanssa ja toimi myös kyseisen vuoden kilpailun isäntämaana. Itävalta ei osallistunut vuosien 2006, 2008, 2009 ja 2010 euroviisuihin, mutta palasi vuoden 2011 kilpailuihin. Itävalta voitti vuoden 2014 Euroviisut Conchita Wurstin kappaleella "Rise Like a Phoenix". Maa oli viimeksi voittanut 48 vuotta sitten.
Itävalta on esittänyt valtaosan kappaleistaan kansalliskielellään saksaksi, mutta kolme kertaa se on käyttänyt myös omia murteitaan. Vuonna 1971 laulettiin Wienin murteella ja 1996Vorarlbergin murteella. Menestyksekkäänä vuonna 2003 esiinnyttiin puolestaan Steiermarkin murteella. Kielisäännön vapautumisen jälkeen Itävalta on pääosin laulanut englanniksi. Vuonna 2004 Itävalta lauloi viimeisimmän kerran saksaksi, ja 2005 maa käytti englannin lisäksi espanjaa. Vuoden 2016 kappale lauletaan ranskaksi.
Kullakin televisioyhtiöllä käytössään vapaavalintaisesti 10 pistettä. Tästä vuodesta alkaen tuomaristoissa piti olla puolet alle ja puolet yli 30-vuotiaita.
1968
Karel Gott
"Tausend Fenster"
13
2
1971
Marianne Mendt
"Musik"
16
66
Kunkin televisioyhtiön kahden tuomarin oli annettava jokaiselle laululle pisteitä arvosteluasteikolla 5-1.
1972
Milestones
"Falter im Wind"
5
100
Nykyinen pistejärjestelmä
Vuonna 1975 kehitettiin uusi äänestyskäytäntö. Jokaisesta osallistujavaltiosta annetaan ääniä 10 parhaimmalle esitykselle. Parhaalle esitykselle annetaan 12 pistettä, toiselle 10 pistettä ja seuraaville pisteet 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1.
Vuonna 2003 EBU:ssa päätettiin muuttaa laulukilpailun rakennetta. Semifinaali ja finaali käytiin kahtena eri päivänä ja laulukilpailuun voi osallistua korkeintaan 40 valtiota. Kansainvälisessä finaalissa suora finaalipaikka on edellisenä vuonna 10 parhaiten menestyneellä valtiolla sekä suurimmilla laulukilpailun rahoittajamailla Saksalla, Ranskalla, Espanjalla ja Isolla-Britannialla. Ne valtiot, jotka eivät päässeet suoraan finaaliin, kilpailevat finaalipaikasta semifinaalissa. 10 parhaiten menestynyttä valtiota semifinaalissa pääsevät finaaliin.
Vuonna 2008 päätettiin ottaa käyttöön kahden semifinaalin järjestelmä, jossa suurimmat rahoittajamaat ja edellisen vuoden voittaja ovat automaattisesti finaalissa. Kaikki muut valtiot kilpailevat finaalipaikasta kahdessa semifinaalissa, joista jatkoon pääsee yhteensä 20 maata. Vuosina 2004–2010 Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa pääsivät automaattisesti finaaliin. Italia palasi kisoihin vuonna 2011 ja isona rahoittajamaana on automaattisesti finaalissa.[1]
Vuonna 2016 otettiin käyttöön uusi pisteidenlaskujärjestelmä, jolla halutaan pitää jännitys loppuun asti. Ennen vuotta 2016 voittaja saattoi selvitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa pisteidenlaskua. Tämän ja usein moititun pisteiden vääristymisen takia haluttiin antaa molemmille äänestysryhmille täysin oma valta, joten pisteet jaettiin. Uudessa systeemissä jokaisen osallistujamaan raadit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12. Sen jälkeen puhelinäänet julistetaan könttäsummina. Näin ollen voittaja selviää vasta kun eniten puhelinääniä saanut maa saa pisteet.
Vuosina 1956–1998 Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä.[2] Itävallan kappaleet esitettiin ilman orkesterisäestystä vuosina 1989 ja 1997.
Itävallan kapellimestarit 1957–1996
Vuosi
Nimi
1957
Carl de Groof
1958
Willy Fantel
1959
Franck Pourcel (kilpailun ranskalainen pääkapellimestari)
1960
Robert Stolz
1961
Franck Pourcel (kilpailun ranskalainen pääkapellimestari)
1962
Bruno Uher
1963
Erwin Halletz
1964
Johannes Fehring
1965
Gianni Ferrio (kilpailun italialainen pääkapellimestari)