Jaakko Launikari

Jaakko Launikari (30. toukokuuta 1940 Kuusankoski − 27. helmikuuta 2013 Sigtuna) oli suomalainen evankelis-luterilainen kirkonmies joka teki mittavan työuran kirkon ulkosuomalaistyössä.

Launikari valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1964 ja vihittiin papiksi saman vuoden kesällä. Aluksi Launikari toimi seurakuntatyössä ruotsinsuomalaisten keskuudessa.

Suomeen Launikari palasi vuonna 1974 Kirkon ulkoasiainkeskuksen diasporatyön sihteerin virkaan. Tässä virassa hän tuli tunnetuksi avustaan kommunistivallan puristuksessa olleille Viron ja Venäjän luterilaisille kirkoille. Launikarin aktiivinen toiminta johti suomettumisen aikakaudella lopulta siihen, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko purki hänen virkasuhteensa laittomasti vuonna 1987. Asiaa käsiteltiin myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.^[1]

Vaikka korkein hallinto-oikeus purki Launikarin virasta erottamisen, erotti kirkkohallitus Laurikarin uudestaan virasta edellisen erottamisen tultua kumottua oikeusasteissa. ^[2]

Launikari toi esiin kuinka Euroopan kirkkojen konferenssi oli pettynyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon haluttomuuteen ottaa puheeksi Neuvostoliiton toisinajattelijoiden kohtelun ja uskovaisten vainon.

»…heillä oli konkreettinen toivomus, että ruvetaan ajamaan näitä ihmisoikeustapauksia. Ja sieltä tuli listaa ja muuta ja luulen, että he alkoivat tajuta sen, että taitaa olla aika suomettunut yritys tämä Suomen ev-lut.kirkko, koska se ei niitten ihmisoikeusjuttuja ottanut vastaan.»
( Jaakko Launikari ^[3])

Launikari arvosteli Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa tekojen puutteesta Neuvostoliiton ihmisoikeuskysymyksissä ja aktiivisten kirkon työntekijöiden aseman vaikeuttamisesta.

»...on ajateltu, että kirkko on todella hyvin aktiivinen juuri ihmisoikeussektorilla. Se kunnioittaa näitä arvoja, ja kaikkea tällaista, mutta itse asiassa sen oma hallinnollinen käytäntö puhuu ihan jotain muuta. Se on erittäin autoritäärinen, se on erittäin hankala monen monen työntekijänsä osalta. Täällä on sadoittain katkeroituneita työntekijöitä, jotka ovat joutuneet kärsimään omien oikeuksiensa polkemisesta. Ja tässä kirkko itse asiassa on kyllä semmoinen oman kaksinaismoraalinsa vanki.»
( Jaakko Launikari ^[3])

Muutettuaan Tuusulaan Launikari aktivoitui kunnallispolitiikassa ja yhtenä kuntansa "ääniharavista" toimi muun muassa Tuusulan sosiaalilautakunnan puheenjohtajana. ^[1]

Vuonna 2003 Launikari palasi siirtolaispapiksi Hammarbyn seurakuntaan Upplands Väsbyhyn Tukholman pohjoispuolelle. Sinne hän jäi myös viettämään eläkeläispäiviään. ^[2]

Laurikari on suomentanut ja täydentänyt Sam Dahlgrenin kirjan

• Vainottu kirkko : luterilaiset kirkot Itä-Euroopan maissa (SLEY-kirjat, 1990, ISBN 951-617-896-0 (nid)
• Muuttaisinko Ruotsiin? : Nuoren seurakunnan diaspora (Kirkon nuorisotyön keskus, 1970)

• Agentteja piispan kaavuissa - Suomen kirkkoisät Neuvostoliiton salaisen poliisin pauloissa. Toimittaja: Olli Ainola TV1 MOT ma 08.03.99 klo 20.00 (Arkistoitu – Internet Archive)

• http://anttalainen.com/suomi/echr/30000/34120_96.html^{[vanhentunut linkki]}