|
Jayne Mansfield
Jayne Mansfield (synt. Vera Jayne Palmer, 19. huhtikuuta 1933 Bryn Mawr, Pennsylvania – 29. kesäkuuta 1967 Slidell, Louisiana) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja, malli ja viihdyttäjä, joka esiintyi 1950- ja 1960-luvulla elokuvissa ja televisiossa sekä teatterin ja yökerhojen lavalla. Mansfieldin elokuvaura oli melko lyhyt, eikä hän ollut koskaan Yhdysvaltain suosituimpia näyttelijöitä. Julkkiksena ja seksisymbolina hän oli kuitenkin hyvin näkyvä, ja hän pyrki itsekin pitämään nimensä ja kuvansa julkisuudessa mahdollisimman paljon. Elämä ja uraNuoruusJayne Mansfield (syntymänimeltään Vera Jayne Palmer) syntyi vuonna 1933 Bryn Mawrissa Pennsylvaniassa. Hänen isänsä oli lakimies ja äitinsä oli entinen opettaja. Perhe muutti Phillipsburgiin New Jerseyyn. Isä kuoli kun Jayne oli vasta kolmivuotias, ja hänen äitinsä mentyä uudelleen naimisiin vuonna 1939 perhe muutti Dallasiin Texasiin.[1] Mansfield sai klassisen musiikin viulu- ja pianokoulutuksen. Hän opiskeli viulunsoittoa muun muassa maineikkaan Southern Methodist Universityn konservatoriossa. Myöhempinä vuosina, kun Mansfield oli jo maailmankuulu elokuvatähti ja julkisuuden henkilö, hän soitti ajoittain pianoa ja viulua esimerkiksi televisio-ohjelmissa. Mansfield meni ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1950 ja otti käyttöön miehensä sukunimen. Samana vuonna hän valmistui lukiosta ja synnytti tyttären. 1950-luvun alkuvuosina Mansfield ja hänen miehensä näyttelivät dallasilaisissa teattereissa. Vuonna 1954 he muuttivat Hollywoodiin, jotta Jaynesta voisi tulla elokuvatähti. Ennen ensimmäisiä roolejaan hän sai elantonsa myymällä karkkia elokuvateatterissa ja poseeraamalla mallina.[1] Ura Mansfieldin ensimmäinen rooli oli televisio-ohjelmassa An Angel Went A.W.O.L. (1954). Seuraavana vuonna hän sai ensimmäisen elokuvaroolinsa elokuvassa Female Jungle. Hän alkoi käyttää pinkkiä väriä tunnusvärinään julkisuudessa. Toivottua julkisuutta hän sai myös siitä, kun hänen liian pieni uimapukunsa petti elokuvan Underwater! (1955) lehdistötilaisuudessa. Vuoden 1955 aikana Mansfield oli Warner Brosin sopimusnäyttelijä, ja hän sai pieniä rooleja useassa elokuvassa. Samalla hänen ensimmäinen avioliittonsa kariutui, ja pariskunta erosi vuonna 1956.[1] Mansfieldin ensimmäinen elokuvasopimus jäi lyhytaikaiseksi. Sen jälkeen hän esiintyi independent-elokuvassa Murto yössä (1957), muutamassa televisiosarjassa ja Broadway-näytelmässä Will Success Spoil Rock Hunter (1956), jonka roolistaan tyhmänä ja seksikkäänä blondina hän sai palkintoja. Menestyksensä ansiosta Mansfield näkyi puolen vuoden aikana noin 2 500 lehtikuvassa, ja hänestä kirjoitettiin lehtiin 122 000 riviä.[1] Twentieth Century Fox teki Mansfieldin kanssa sopimuksen ja aikoi tehdä hänestä uuden Marilyn Monroen. Mansfield esitti hölmön blondin roolia komedioissa Minkäpä tyttö sille voi (1956) ja Houkuttelevat huulet (Will Success Spoil Rock Hunter?, 1957). John Steinbeckin romaaniin perustuvassa elokuvassa Oikutteleva bussi (1957) hän oli dramaattisessa roolissa. Mansfield esiintyi myös monessa television varieteeshow’ssa.[1] Mansfieldin toinen avioliitto oli Mr. Universumin Mickey Hargitayn kanssa (1959–1963). Hargitay esiintyi vaimonsa rinnalla ahkerasti julkisuudessa ja Las Vegasin lavalla.[1] Kun Mansfieldin tähti oli kääntynyt laskuun, elokuvayhtiö lainasi hänet vuonna 1959 pienen budjetin eurooppalaisiin elokuviin. Televisiossa Mansfieldin suosio kuitenkin säilyi ennallaan. Vuosina 1962–1964 lehdet kirjoittelivat paljon Mansfieldin avio-ongelmista ja avioerosta sekä hänen riidoistaan kolmannen aviomiehensä Matt Cimberin kanssa. Myös sitä seurannut suhde asianajaja Sam Brodyn kanssa oli vaikea ja väkivaltainen.[1] Vuonna 1966 Mansfield näytteli vielä kahdessa pienen budjetin amerikkalaiselokuvassa The Fat Spy ja The Las Vegas Hillbillys sekä esiintyi yökerhojen ja teatterien lavoilla ja television keskusteluohjelmissa. Hän kävi myös Vietnamissa esiintymässä amerikkalaisjoukoille.[1] Mansfield kuoli auto-onnettomuudessa ollessaan esiintymismatkalla Louisianassa vuonna 1967. Onnettomuus sattui U.S. Route 90 -moottoritiellä lähellä Slidellin kaupunkia, kun auto törmäsi mutkaisella tiellä rekan perävaunuun. Onnettomuudessa kuolivat myös autonkuljettaja ja Mansfieldin asianajaja ja seuralainen Samuel Brody, mutta auton takapenkillä matkustaneet Mansfieldin lapset, Miklós, Zoltán ja Mariska, selvisivät vähäisin vammoin.[2] Kaikkiaan Mansfieldillä oli viisi lasta.[1] Mansfield sai vuonna 1956 Theatre World -palkinnon[3] ja vuonna 1957 naistulokkaan Golden Globe -palkinnon.[4] Esiintymiset SuomessaMansfield vieraili Suomessa lokakuussa 1963 ja esiintyi Suomen Television ensimmäisessä Miss Skandinavia -lähetyksessä. Jo maahan saapuessaan hän tarvitsi poliisisaattueen päästäkseen liikkumaan miespuolisten ihailijoidensa keskellä Helsinki-Vantaan lentoasemalla.[5] Epävirallisten tietojen mukaan Mansfield peri esiintymisestään Svenska Teaternissa Helsingissä liki 40 000 markan (vuoden 2005 rahassa noin 90 000 euron) palkkion.[6] ElämäkertaelokuvaVuonna 1980 valmistui Mansfieldin elämänvaiheista kertova televisioelokuva The Jayne Mansfield Story, jossa tähteä näyttelee Loni Anderson ja hänen ensimmäistä aviomiestään Arnold Schwarzenegger. FilmografiaElokuvat
Lyhytelokuvat
Televisioelokuvat
Televisio
Teatteri
Lähteet
Aiheesta muualla
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
