|
Kaarina Helakisa
Marja Kaarina Helakisa-Käkelä (22. kesäkuuta 1946 Helsinki – 21. huhtikuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen lastenkirjailija ja lastenkirjallisuuden suomentaja. Satukirjallisuuden lisäksi Helakisa kirjoitti lastenrunoja, joista monet ovat tulleet tunnetuiksi myös lauluina. Helakisaa pidetään suomalaisen sadunkerronnan uudistajana. Huumori, fantasia, yllätykset ja etenkin kielellinen leikittely ovat ominaisia hänen teoksilleen. Otava on jakanut vuodesta 1999 Kaarina Helakisa -palkintoa ansioituneelle lastenkirjailijalle tai kuvittajalle.[1] Elämä ja uraHelakisa syntyi Helsingissä pankinjohtajaisän ja hammaslääkäriäidin tyttäreksi. Hän opiskeli Helsingin ja Rostockin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1969. Samana vuonna hän työskenteli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa. Ennen jättäytymistään päätoimiseksi kirjailijaksi ja suomentajaksi Helakisa työskenteli kolme vuotta toimittajana Apu-lehdessä.[2] Ensimmäisen teoksensa Kaarina Helakisan satukirjan hän julkaisi abiturienttivuonnaan 1964 vain 18-vuotiaana. Hänen toinen teoksensa oli neljä vuotta myöhemmin julkaistu näytelmä Schiivoavat serafit eli minkä kaiken värisiä karhuja siitä onkaan. Vuonna 1973 ilmestynyt Elli velli karamelli oli ajalleen vielä harvinainen kannanotto luonnonsuojelusta. Siinä Helakisa myös yhdisteli arkipäivän teemoja perinteiseen satuun.[2] Helakisan teoksiin tuli myös paljon intertekstuaalisia viitteitä, ja esimerkiksi saturomaanin Ainakin miljoona sinistä kissaa (1978) taustalla on William Shakespearen teos Myrsky. Helakisan teoksiin kuuluvat myös James Bondén -kirjasarja (1993–1995) ja Lumikki Valkonen (1992). Monikerroksisuutta oli puolestaan mukana enemmän aikuisille suunnatussa teoksessa Annan seitsemän elämää (1987). Se on muodoltaan kuin klassinen satu, mutta sen tematiikka on lähempänä Tuhannen ja yhden yön tarinoita.[2] Muita aikuisten satuja olivat Lasilinna ja Olena ja Vassukka.[3] Helakisa kirjoitti uransa aikana kymmeniä kirjoja, runoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tv-elokuvia. Lisäksi hän suomensi runsaasti lastenkirjallisuutta, muun muassa Hanhiemon loruja, Narnia-sarjan kirjoja, Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen sekä Tove Janssonin Muumi-kirjan Muumilaakson marraskuu. Suomen lasten runotar ja Pikku Pegasos ovat puolestaan hänen koostamiaan suomalaisen lastenrunouden kokoelmia[4]. Posetiivissa on monta hänen lauluinakin elävää tuttua runoaan. Helakisaa pidetään suomalaisen sadunkerronnan uudistajana. Huumori, fantasia, yllätykset ja etenkin kielellinen leikittely ovat ominaisia hänen teoksilleen. Kaarina Helakisa oli naimisissa vasemmistopoliitikko Reijo Käkelän kanssa. He saivat kolme lasta, Riikan (s. 1975), Pietarin (s. 1979) ja Matiaksen (s. 1982).[2] Kaarina Helakisa -seuraKaarina Helakisa -seura perustettiin Helsingissä 2006.[5] Suomen lastenkirjallisuuden suojelushahmon nimikkoseuran tarkoituksena on
Seuran puheenjohtaja on Sinikka Raulahti.[5] Teoksia
Palkinnot
Lähteet
Aiheesta muualla Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Kaarina Helakisan bibliografia
|
||||||||||||||||||||||||||||||
