Kaarle Emanuel III
Kaarle Emanuel III (27. huhtikuuta 1701 Torino, Savoiji – 20. helmikuuta 1773 Torino)[1] oli Savoijin herttua ja Sardinian kuningaskunnan toinen kuningas vuosina 1730–1773. SukuKaarle Emanuel III:n isä oli Savoijin herttua ja Sardinian kuningaskunnan ensimmäinen kuningas Viktor Amadeus II. Kaarle Emanuelin äiti Anne Marie oli Orléansin herttua Filip I:n ja Henrietta Englantilaisen tytär. Kaarle Emanuelin vanhempi veli Viktor (Vittorio) kuoli vuonna 1715 ehtimättä periä kruunua.[2] Heidän sisariaan olivat Espanjan kuningatar Maria Luisa, kuningas Filip V:n puoliso, ja Burgundin herttuatar Maria Adelaide, Ranskan kruununprinssin Ludvigin puoliso.[2][3] Ranskan kuningas Ludvig XV sekä Espanjan kuninkaat Ludvig I ja Ferdinand VI olivat Kaarle Emanuelin siskonpoikia.[3][4] HallitsijakausiKaarle Emanuel III:sta tuli hallitsija, kun hänen isänsä Viktor Amadeus II luopui kruunusta vuonna 1730. Viktor Amadeus II yritti palata valtaan seuraavana vuonna, jolloin Kaarle Emanuel vangitutti hänet. Viktor Amadeus kuoli seuraavana vuonna vankeudessa.[5] Kaarle Emanuel oli saanut sotilaskoulutuksen ja osoittautui taitavaksi sotapäälliköksi, jonka tukeen useat muut Euroopan hallitsijat nojasivat 1700-luvun alkupuolella käydyissä sodissa.[1] Puolan perimyssodassa (1733–1738) hän liittoutui Ranskan ja Espanjan kanssa ja ryhtyi henkilökohtaisesti Pohjois-Italiaan sijoitettujen ranskalaisten ja sardinialaisten joukkojen ylipäälliköksi. Vuonna 1734 hän löi itävaltalaiset Parman ja Guastallan taisteluissa sekä valtasi heiltä Milanon. Sodan päättäneessä Wienin rauhansopimuksessa Novara ja Tortona liitettiin Sardinian kuningaskuntaan.[1][5] Itävallan perimyssotaan (1740–1748) Kaarle Emanuel osallistui aluksi Ranskan liittolaisena, mutta hän siirtyi vuonna 1743 Itävallan puolelle, koska katsoi Ranskan pääliittolaisen Espanjan kilpailevan Sardinian kanssa Milanon hallinnasta. Tämän sodan päättäneessä Aachenin rauhassa hän sai liitettyä valtakuntaansa vielä Vigevanon Lombardiassa.[1][5] Seitsenvuotiseen sotaan (1756–1763) Kaarle Emanuel ei enää osallistunut. Valtakautensa myöhempinä aikoina hän keskittyi hallinnollisiin uudistuksiin sekä kurinalaisen armeijan ylläpitoon.[1] Hän rakennutti myös uusia kanavia.[5] Avioliitot ja lapsetKaarle Emanuel oli naimisissa kolmesti. Vuonna 1722 hän nai Wittelsbach-sukuisen Pfalz-Sulzbachin kreivittären Anna Christinen (1704–1723), jonka isä oli Pfalz-Sulzbachin herttua Theodor Eustach. Ainoa tästä liitosta syntynyt lapsi oli kaksivuotiaana kuollut Vittorio Amedeo Teodore (1723–1725). Anna Christine kuoli 19-vuotiaana muutama päivä poikansa synnyttämisen jälkeen. Kaarle Emanuelin toinen puoliso vuodesta 1724 oli Polyxena (1706–1735), Hessen-Rotenburgin maakreivin Ernst II Leopoldin tytär ja samalla ensimmäisen puolison Anna Christinen veljentytär. Kaarle Emanuelilla ja Polyxenalla oli kuusi lasta:
Kaarle Emanuelin kolmas puoliso vuodesta 1737 oli hänen serkkunsa, Lothringenin prinsessa Elisabet Teresia (Elisabeth Thérèse, 1711–1741), jonka vanhemmat olivat Lothringenin herttua Leopold I ja Orléansin herttuatar Élisabeth Charlotte. Elisabet oli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Frans I:n nuorempi sisar. Kaarle Emanuelilla ja Elisabetilla oli kolme lasta:
Elisabet kuoli viimeisen lapsensa synnytykseen. Lähteet
Aiheesta muualla
|