Kanada-cup 1976 (engl.Canada Cup 1976) oli Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n, NHL:n ja NHLPA:n järjestämä kuuden maan ammattilaisjääkiekkoturnaus, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa. Myöhemmin Kanada-cupista pelattiin uudelleen ja myöhemmin se muuttui Maailmancupiksi.
Turnaukseen osallistuivat myös NHL-pelaajat. Turnaus oli eräänlaista jatkoa vuonna 1970 pelatulle Summit Seriesille sekä vuonna 1974 pelatulle Summit Seriesille, joissa kohtasivat ensimmäistä kertaa Kanadan ja Neuvostoliiton maajoukkueet parhailla mahdollisilla kokoonpanoillaan.lähde?
Kanadan joukkue koostui vuoden 1972 turnauksessa NHL-pelaajista ja vuoden 1974 turnauksessa WHA-pelaajista. Näin ollen vasta Kanada-cupin turnauksessa Kanada sai riveihinsä molempien sarjojen pelaajia. Toisaalta Neuvostoliitolta puuttui tällä kertaa kokoonpanostaan monia parhaita pelaajiaan, kuten Valeri Harlamov, Boris Mihailov, Vladimir Petrov ja Aleksandr Jakušev.lähde?
Alkusarjassa pelattiin yksinkertainen sarja. Sarjan kaksi parasta selvisi loppuotteluihin. Ensimmäisen Kanada-cupin mestaruuteen vaadittiin kaksi voittoa kolmesta pelatusta ottelusta. Mestaruuden voitti Kanada kahdella peräkkäisellä voitolla Tšekkoslovakiasta[1]. Ensimmäinen ottelu päättyi Kandan ylivoimaiseen 6–0-voittoon, mutta toisen ottelun ratkaisi Darryl Sittlier vasta jatkoajalla[1]. Turnauksen kolmas oli Neuvostoliitto.
Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Kanadan puolustaja Bobby Orr.lähde?
Ensimmäisessä ottelussaan Suomi hävisi ylivoimaiselle Kanadalle maalein 11–2. Eritoten Suomen ensimmäinen hyökkäysketju Linnonmaa–Ketola–Repo epäonnistui ottelussa.[2] Sitten Tšekkoslovakia voitti Suomen maalein 0–8. Tähän mennessä turnausta Suomen ainoa hyvin pelannut pelaaja oli maalivahti Antti Leppänen. Kolmannessa ottelussa Neuvostoliitto voitti Suomen lukemin 11–3.[1] Alussa Suomi vielä pystyi haastamaan Neuvostoliiton, ja Matti Hagman kavensi pelin lukemiin 4–3, mikä johti pohjoisamerikkalaisyleisön suosionosoituksiin. Turnauksen toiseksi viimeisessä ottelussa Ruotsia vastaan Suomi ajautui 4–1-tappioasemaan, mutta Leijonat aloitti loppukirin ja tasoitti pelin lukemiin 4–4 Tapio Levon maalilla ja uudelleen lukemiin 5–5 Juhani Tammisen maalilla. Lopulta Suomi voitti ottelun maalein 6–8. Viimeisessä ottelussa Yhdysvaltoja vastaan Suomi eteni kahden maalin johtoon, mutta hävisi lopulta lukemin 3–6.[3]
