|
Kiimajärvi (Kiikka)
Kiimajärvi on Pirkanmaalla Sastamalan Kiikassa Kiimajärvellä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kokemäenjoen alueen Kikkelänjoen valuma-alueeseen.[1][2] MaantiedeJärven pinta-ala on 146 hehtaaria, sen pituus on 4,0 kilometriä ja leveys 1,1 kilometriä. Se on muodostunut luode-kaakkosuuntaiseen painaumaan, eikä se ole missään kohtaa leveämpi kuin 550 metriä, sillä järven leveydessä on huomioitu sivuttainen Haapaniemenlahti. Järven itärannikko on monin paikoin jyrkkä veteen asti. Järven luoteispäässä on matala lahti, jonka itäpuolelle työntyy lyhyt niemi nimeltään Sarva. Kaakoispäässä järven halkaisee Hakannokka, jonka länsipuolelle jää Haapaniemenlahti ja itäpuolelle matala lahti. Lahtea suojaa Rujosaari, jonka ympärillä on joitakin luotoja. Järvessä on yhteensä kahdeksan saarta, joista suurimmat ovat Rukosaari ja Tiinansaari. Rukosaari on 400 metriä pitkä ja siihen on raivattu peltoa. Tiinansaari on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Muut saaret ovat pieniä luotoja. Järven rantaviiva on 12,7 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Rannat ovat monin paikoin heinittyneet ja kummassakin päässä järveä on pienialainen suo. Järven kaakkoispäässä sijaitsee Kiimajärven kylä peltoaukeineen. Kylän halki kulkee Kiikasta lähtevä kantatie 44, joka ohittaa järven itäpuolelta. Vastarannalla on Haapaniemen ja järven luoteispäässä sijaitsee Koppalaisenmaan kulmakunnat, joissa on myös paljon peltomaata. Järven välittömässä läheisyydessä on Kiimajärven kyläasutuksen lisäksi yli 10 kiinteästi asuttua maatilaa. Niiden lisäksi on rannoille rakennettu yli 50 vapaa-ajan asuntoa. Näille kaikille pääsee suoraan kantatieltä 44, Vakkalasta haarautuneelta yhdystieltä 12955 tai järven pohjoispuolen kiertävältä pikkutieltä.[1][2] Järveen laskee muutama tulo-oja lähipelloilta. Erityisesti Lamminoja, joka laskee järven pohjoisosaan, on Kaitajärven, Syväjärven ja Kortejärven yhteinen laskuoja. Lamminjärvi laskee lyhyttä ojaa myöten Haapaniemenlahteen, joka sijaitsee Kiimajärven eteläosassa. Järven luusua sijaitsee järven kaakkoispäässä, josta saa alkunsa 7 kilometriä pitkä Luhdanoja, ja joka yhtyy Kokemäenjokeen Kiikassa. Luhdanojasta tulee alajuoksulla Kikkelänjoki. Järven pohjoisosan itärannalla on sauna ja uimaranta [4][5].[1][2] LuontoarvojaJärven keskivaiheilla on itäpuolisen rannan metsärinteitä suojeltu (Laineen metsä).[6] Koko järvi on otettu mukaan Natura 2000-hankkeeseen (Kiimajärvi, 146 ha, FI0358002). Järven luoteis- ja kaakkoispäät ovat reheviä. Erityisesti kaakkoispäässä on laajoja kortteikkoja, järvikaislakasvustoja ja kelluslehtisten peittämiä avovesialueita. Rantoja reunustavat ruoikot ja leveäosmankäämikasvustot. Rantaviivan lehellä muodostavat leveäosmankäämi- ja ruokovaltaiset kasvustot veden pinnalla kelluvia ja märkiä luhtia. Kaakkoispään avovesialueella elää pohjanlumme (Rukosaaren kaakkoispuolella), ulpukka, uistinvita ja välkevita. Kortteikkojen ja ruoikoiden seassa elää sorsansammal, kilpukka, pikkulimaska ja isolimaska sekä tylppälehtivita, jotka ovat ravinteisesta ympäristössä viihtyviä lajeja. Pohjan lähteet vaikuttavat sammallajistoon, joka on vaateliasta. Siellä tavataan lettolierosammal, hiussirppisammal ja upossirppisammal. Peltorantaislta Haapaniemenlahdelta puuttuvat pohjan tuuheat sammalkasvustot. Siellä esiintyy harvinainen kalvasärviä.[7] Järvi on kohtuullisen monipuolinen lintujärvi, jossa eniten lajeja tavataan sen kaakkoispäästä. Natura-hankkeessa mainittuja lajeja ovat rastaskerttunen, punasotka, tukkasotka, kaulushaikara, kehrääjä, ruskosuohaukka, laulujoutsen, kuikka, kaakkuri, kurki, keltavästäräkki, härkälintu, luhtahuitti, kalatiira ja liro.[8] HistoriaKiimajärven vedenpinnan korkeutta haluttiin alentaa ja vuonna 1853 asiasta jätettiin hakemus.[9] Hakemus hyväksyttiin ja vedenpintaa laskettiin hieman.[10] Tämän voi itse todeta vertaamalla vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa olevaa järven rentaviivaa nykyisiin karttoihin.[11] Lähteet
Kokemäenjoen alue (35.1) |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
