|
Kirk Douglas
Kirk Douglas (syntyjään Issur Danielovitch; 9. joulukuuta 1916 Amsterdam, New York – 5. helmikuuta 2020 Beverly Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, tuottaja, ohjaaja ja kirjailija. Douglas sai urallaan Oscar-ehdokkuudet pääosasuorituksistaan elokuvissa Nyrkkeilysankari (1949), Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952) ja Hän rakasti elämää (1956) sekä Oscar-palkinnon elämäntyöstään vuonna 1996.[1] Douglas näytteli usein peräänantamattomia ja vahvatunteisia sankareita ja antisankareita. Douglasin luonteenomaisia piirteitä olivat urheilullinen olemus, omaperäinen ääni ja syvä leukavako.[2] ElämäkertaVarhainen elämäIssur Danielovitch syntyi 9. joulukuuta 1916 Amsterdamin kaupungissa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hänen vanhempansa Herschel Danielovitch ja Bryna Sanglel[3] olivat Venäjän keisarikunnasta tulleita venäjänjuutalaisia siirtolaisia.[4] Perheen kotikieli oli jiddiš[5], ja Issurilla oli kuusi siskoa.[6] Herschelin veli oli jo aiemmin muuttaessaan Yhdysvaltoihin ottanut sukunimekseen Demsky, jonka myös Herschelin perhe otti käyttöön.[7] Issur alkoi käyttää etunimeä Izzy. Hänen vanhempansa suunnittelivat pojan lähettämistä rabbikouluun, mutta itse hän halusi jo lapsesta alkaen näyttelijäksi.[8] Koska perhe oli köyhä, Demsky maksoi yliopisto-opintonsa St. Lawrence Universityssä ja näyttelijänopintonsa New Yorkin American Academy of Dramatic Artsissa sekalaisilla töillä.[9][6] Yksi hänen luokkatoverinsa American Academy of Dramatic Artsissa oli näyttelijä Lauren Bacall.[10][11] Näytellessään yliopistoaikanaan kesäteatterissa Demsky vaihtoi näyttelijätoveri Karl Maldenin ehdotuksesta nimekseen Kirk Douglas.[8] Douglas palveli Yhdysvaltain laivastossa toisen maailmansodan aikana Tyynellämerellä vuosina 1943–1944. Ennen sotaa ja sen jälkeen hän näytteli pienissä rooleissa Broadwaylla.[2] ElokuvauraDouglas sai ensimmäisen Hollywood-elokuvaroolinsa elokuvassa Paholaisnainen (1946), jossa hänen vastanäyttelijänsä oli Barbara Stanwyck.[9] Hän kuitenkin kieltäytyi tuottaja Hal Wallisin tarjoamasta seitsemän vuoden sopimuksesta ja näytteli seuraavat kolme vuotta vain sivuosissa.[8]  Douglasin läpimurtorooli oli kovapintainen nyrkkeilijä elokuvassa Nyrkkeilysankari (1949), josta hän sai ensimmäisen kolmesta Oscar-ehdokkuudestaan. Elokuvan ansiosta Douglasista tuli suosittu ja haluttu näyttelijä, joka sai rooleja usean johtavan ohjaajan elokuvissa. Hän sai Oscar-ehdokkuudet Vincente Minnellin ohjaamista elokuvista Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952), jossa hän esittää moraalitonta elokuvajohtajaa, ja Hän rakasti elämää (1956), jossa hän esittää taidemaalari Vincent van Goghia. Yhtenä Douglasin merkittävimmistä roolisuorituksista pidetään orjakapinajohtaja Spartacuksen roolia Stanley Kubrickin ohjaamassa elokuvassa Spartacus (1960).[9] Seitsemässä elokuvassaan Douglas näytteli yhdessä ystävänsä Burt Lancasterin kanssa.[2] Spartacuksen tekemisen aikoihin Douglas nousi vastustamaan kommunistimielisiksi väitetyistä työntekijöistä koottua Hollywoodin mustaa listaa ja palkkasi mustalla listalla olevan käsikirjoittaja Dalton Trumbon kirjoittamaan Spartacusta.[9] Douglas perusti vuonna 1955 tuotantoyhtiön The Bryna Company, joka tuotti muun muassa elokuvat Kunnian polut (1957) ja Spartacus (1960). Hän perusti toisen vaimonsa Annen kanssa The Douglas Foundation -hyväntekeväisyyssäätiön vuonna 1964.[6] Douglas ohjasi 1970-luvulla elokuvat Scalawag (1973) ja Kova sakki (1975), mutta ne eivät olleet menestyksiä. Samalla hänen näyttelijänuransa alkoi hiipua, vaikka hän näytteli edelleen ahkerasti.[2] Douglasin teki myöhemmän uransa merkittävimpiä roolitöitä elokuvissa Lumisen joen mies (1982) ja Tough Guys (1986).[9] Sairastuminen ja viimeiset roolityöt Douglas loukkaantui vakavasti helikopterionnettomuudessa Kaliforniassa vuonna 1993. Hän sai lähes hengen vieneen aivoverenkiertohäiriön vuonna 1996.[6] Kohtaus vaikeutti hänen puhumistaan, mutta hän jatkoi silti näyttelemistä elokuvissa. Douglas sai vielä Emmy-ehdokkuuden vierailustaan televisiodraamassa Enkelin kosketus vuonna 2000. Hän näytteli poikansa Michael Douglasin kanssa elokuvassa It Runs in the Family (2003). Vuonna 2009 Douglas muisteli uraansa ja elämäänsä näyttämöllä yhden miehen show’ssa Before I Forget.[9] Douglas kuoli 103-vuotiaana Beverly Hillsissä 5. helmikuuta 2020.[12][13] KirjailijanuraDouglas julkaisi vuonna 1988 omaelämäkerran The Ragman’s Son. Hän kirjoitti romaanit Tanssi paholaisen kanssa (Dance with the Devil, 1990) ja Lahja (The Gift, 1992). Hänen ei-fiktiivisiä omaelämäkerrallisia teoksiaan ovat myös Climbing the Mountain: My Search for Meaning (1997), My Stroke of Luck (2003), Let’s Face It: 90 Years of Living, Loving and Learning (2007) ja I am Spartacus! The Making of a Film, Breaking the Blacklist (2012).[9] YksityiselämäDouglas oli naimisissa näyttelijä Diana Dillin kanssa 1943–1951. Heidän lapsiaan ovat näyttelijä Michael Douglas (s. 1944) ja elokuvatuottaja Joel Douglas (s. 1947). Douglas meni vuonna 1954 naimisiin Anne Buydensin kanssa, ja heidän lapsiaan ovat elokuvatuottaja Peter Douglas (s. 1955) ja näyttelijä Eric Douglas (s. 1958).[14] Douglas teki toisen vaimonsa kanssa hyväntekeväisyystyötä The Douglas Foundation -säätiön kautta. Säätiö on tehnyt lahjoituksia muun muassa lastensairaalalle, ja se on perustanut Kirk Douglas Fellowshipin Yhdysvaltain elokuvainstituuttiin.[9] TunnustuksetDouglasille on myönnetty vuonna 1991 Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto ja vuonna 1996 Oscar-kunniapalkinto elämäntyöstään.[9] Hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella. Palm Springsissä on hänen kunniakseen nimetty katu Kirk Douglas Way. Douglas sai Presidential Medal of Freedom -kunnianosoituksen vuonna 1981, ranskalaisen Kunnialegioonan mitalin vuonna 1985 sekä National Medal of the Arts -kunnianosoituksen vuonna 2001.[6] Valikoitu filmografia
Suomennetut teokset
Lähteet
Aiheesta muualla
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
