Kisko

Kisko
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Salo
vaakuna	sijainti
Vanha Orijärven kaivos Kiskossa.
Sijainti	60°15′55″N, 023°26′50″E
Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta	Salon seutukunta
Kuntanumero	259
Hallinnollinen keskus	Toija
Perustettu	1867
– emäpitäjä	Pohja
Liitetty	2009
– liitoskunnat	Salo Halikko Kiikala Kuusjoki Muurla Perniö Pertteli Suomusjärvi Särkisalo Kisko
– syntynyt kunta	Salo
Pinta-ala	284,42 km² [1] (1.1.2008)
– maa	251,85 km²
– sisävesi	32,57 km²
Väkiluku	1 828  [2] (31.12.2008)
– väestötiheys	7,26 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma	2007 [3]
– 0–14-v.	15,7 %
– 15–64-v.	59,2 %
– yli 64-v.	25,1 %
Infobox OK

Kisko on Suomen entinen kunta ja nykyään osa Saloa. Kunta sijaitsi Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä ja sitä ennen Turun ja Porin läänissä. Se tunnettiin nyt jo hiipuneesta kaivosteollisuudestaan sekä kesämökkikuntana. Kiskon naapurikunnat olivat Karjalohja, Kiikala, Muurla, Perniö, Pertteli, Pohja, Suomusjärvi ja Tammisaari. Vuoteen 1993 saakka naapurikuntiin kuului Tammisaareen liitetty Tenhola.

Kisko on mainittu Pohjan kappeliseurakuntana vuonna 1347. Se itsenäistyi 1550-luvulla. Vuoteen 1876 asti Kisko kuului kahteen lääniin: itäosa oli Uudenmaan lääniä ja länsiosa Turun ja Porin lääniä. Suomusjärvi oli Kiskon kappelina vuodesta 1678, itsenäistyen 1898. Kappeliseurakunnan nimenä oli aluksi Laidike.^[4] Kiskon kunta perustettiin vuonna 1867.

Kiskon kunta lakkautettiin ja yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Salon kaupunki, Halikon kunta, Kuusjoen kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärven kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöön Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.^[5]

Kiskon alueella ovat sijainneet Orijärven kaivos (kupari), Aijalan kaivos (kupari) ja Metsämontun kaivos (sinkki, kupari). Kaivokset ovat lopettaneet toimintansa. Kaivostoimintaa harjoitettiin 1600-luvulta 1900-luvulle.^lähde?

Kiskossa on viisi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemää valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Näitä ovat Haapaniemen linnanraunio^[6], Kiskon kirkonkylä^[7], Kärkelän ruukkiyhdyskunta^[8], Mommolan kartano^[9] ja Orijärven kaivos^[10].

Kisko on saanut mainetta italialaisen Felice Vincin teoriasta, jonka mukaan Homeroksen Troija olisi sijainnut Kiskon Toijassa. Kisko-Seura ry on järjestänyt Vincin teorian inspiroimia tapahtumia.

Kiskon alueella puhutun kielen perustana on itäinen Lounais-Suomen murre. Kiskon murre kuuluu Lounais-Suomen itäryhmän rantaryhmään.^[11]

Kiskon pitäjäruoaksi valittiin 1980-luvulla halstratut suolasilakat ja perunamuusi.^[12]

Aijala, Hongisto, Honkapyöli, Jyly, Kajala, Kaukuri, Kavasto, Kiskon kirkonkylä, Kurkela, Lappi, Leilä, Liuhto, Marttila, Metsola, Orijärvi, Sammalo, Sillanpää, Sorttila, Tieksmäki, Toija, Viiari, Vilikkala, Ylötkylä.

Ahdistonjärvi, Ahvenlammi, Aneriojoki, Hirsijärvi, Iso-Kisko, Iso-Tahko, Kavastonjärvi, Kirkkojärvi, Kurkelanjoki, Kurkelanjärvi, Määrjärvi, Nikuli, Orijärvi, Riitjärvi, Vähä-Tahko.

• Juho Kekkonen (1890–1951), kansanedustaja (KrTL)^[13]
• Rauno Saari (s. 1946), maaherra, syntyi Kiskossa
• Gabriel Wilhelm Sohlberg (1851–1913), suomalainen teollisuusyrittäjä, Oy G. W. Sohlberg Ab:n perustaja, syntyi Kiskossa
• V. J. Sukselainen (1906–1995), kansanedustaja (kesk.)^[13]
• Arimo Uusitalo (s. 1942), maanviljelijä, osuustoimintavaikuttaja, maanviljelysneuvos
• Pekka Virtanen (s. 1923), ammattiyhdistysjohtaja ja toimittaja

• Kaarma, Viro
• Strängnäsin kunta, Ruotsi

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kisko Wikimedia Commonsissa

• Aijalan-Kaukurin kyläyhdistys^{[vanhentunut linkki]}
• Kisko-Seura ry
• Kiskon vanhoja karttoja Kansallisarkiston palvelussa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tuntematon kultamaa - Suomessa, Seura, 23.11.1938, nro 47, s. 6. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot