|
Kivikausi Kivikausi oli aikakausi, jolloin ihmiskunta teki työkaluja pääasiassa kivestä, puusta ja luusta, eivätkä metallit olleet vielä yleisessä käytössä ainakaan työvälineinä. Muita yleisesti käytettyjä materiaaleja olivat savi sekä erilaiset eläimistä ja kasveista saatavat aineet, kuten nahka ja luut.[2] Kivikauden ajanjakso oli pisin ihmisen kulttuurievoluution ajanjakso. Se alkaa ensimmäisen hominidin ilmaantumisesta Afrikkaan seitsemän miljoonaa vuotta sitten ja päättyy metallityövälineiden tullessa yleiseen käyttöön. Kivikausi päättyi siten eri puolilla maailmaa eri aikoina. Vieläkin on olemassa muutamia harvoja heimoja, jotka eivät käytä metalleja.[3] Kivikauden käsiteKivikauden käsite syntyi tieteellisen arkeologian varhaisvaiheessa 1800-luvun alkupuolella, kun muinaisia esinelöytöjä jaettiin valmistusmateriaalin mukaan kivi-, pronssi- ja rautakautisiin ryhmiin. Vaikka kivikautisissa kulttuureissa tapahtui vuosituhansien kuluessa suuriakin mullistuksia, kuten esimerkiksi maanviljelyn kehittäminen, kivikauden käsite on kuitenkin säilynyt yleisessä käytössä. Kiviesineet ovat arkeologiassa keskeistä ja joskus myös ainoaa löytöaineistoa, vaikka tiedetäänkin, että suurin osa esineistä valmistettiin orgaanisista materiaaleista. Tällaista materiaalia löydetäänkin, jos olosuhteet esineiden säilymiselle ovat olleet suotuisat. Varhaispaleoliittisen kauden löydöt eivät aina sisällä edes kiviesineitä, vaan ainoastaan ihmisluun palasia. Nämäkin löydöt sisällytetään mukaan kivikautiseen aineistoon. Nykyään kivikautisen löydön ikä voidaan usein määrittää erilaisilla luonnontieteellisillä ajoitusmenetelmillä. Esineiden luokittelu tekotavan ja muodon perusteella on kivikauden tutkimuksen tärkeimpiä menetelmiä. Esinetyypit kytkevät niitä valmistaneet ja käyttäneet ihmiset johonkin arkeologiseen kulttuuriin tai traditioon. Kivikauden jaottelu eri kausiinKivikausi jaotellaan Euraasiassa kolmeen ajallisesti toisiaan seuraavaan aikakauteen: paleoliittiseen, mesoliittiseen ja neoliittiseen kauteen.[4] Kausien ajalliset siirtymäkohdat vaihtelevat alueittain. Yleisesti paleoliittinen kausi käsittää ajan ennen jääkauden loppua noin 12 000 vuotta sitten. Mesoliittinen kausi on jääkauden jälkeisen kivikauden alkuvaihe, jolloin elettiin vielä metsästäjä-keräilijä-kulttuurissa. Neoliittinen kausi alkaa maanviljelyn omaksumisesta jatkuen pronssikauteen. Pohjois-Euroopassa myös metsästäjä-keräilijä-kulttuuri voidaan lukea neoliittiseksi tai subneoliittiseksi, jos se on ottanut käyttöönsä keramiikan. Muissa maanosissa käytetään toisenlaisia jaotteluja. Esimerkiksi Australiassa kivikautta ei jaeta paleoliittisen, mesoliittiseen ja neoliittiseen, koska kehitys oli siellä erilainen.[5] Amerikan arkeologiassa taas on pitkään ollut vallalla käsitys, että ihminen saapui sinne vasta jääkauden jälkeen. Paleoliittinen kausi
Varhaispaleoliittinen kausi
 Ihmisen eriytymisen ihmisten ja muiden apinoiden tai apinaihmisten yhteisestä kantamuodosta arvellaan tapahtuneen Afrikassa, jossa esiintyy eniten ihmissukuun kuuluvien ihmisapinoiden ja ihmisten vanhimpia fossiileja. Varhaisimmat ihmissuvun fossiilit, jotka omaavat joitakin ihmismäisiä piirteitä, ovat noin seitsemän miljoona vuotta vanhoja. Mutta vasta noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten varhaiset etelänapinat ja varhaiset alkuihmiset valmistivat kivestä alkeellisia iskutyökaluja ja aseita muun muassa Olduvain kulttuurissa[7] ja Abbecillen kulttuurissa. Vajaat kaksi miljoonaa vuotta sitten kehittyi afrikanpystyihminen, jonka ruumiinrakenne oli ihmismäinen ja joka alkoi levittäytyä Afrikasta ulos Eurooppaan ja Aasiaan. Pystyihmisen tekemät esineet Afrikassa kehittyivät suuresti ja tätä vaihetta kutsutaan Acheulin kulttuuriksi.[7] Tämä kivenkäsittelykulttuuri levisi myös Euraasiaan. Vaikka pystyihminen lajiutui maailmalla edelleen, uskotaan nykyään, että kehitys nykyihmiseksi tapahtui juuri Afrikassa. Nykyihmisen esi-isä saattaa olla heidelberginihminen, joka eli Afrikassa, Euroopassa ja Aasiassa 700 000 vuotta sitten ja sen jälkeen. Keskipaleoliittinen kausi
Heidelberginihminen kehittyi mahdollisesti edelleen neandertalinihmiseksi noin 260 000 vuotta sitten ja nykyihmiseksi noin 200 000 vuotta sitten Afrikassa. Neandertalinihmisten tunnetuin kulttuuri on Moustierin kulttuuri, joka seurasi Acheulin kulttuuria. Neandertalinihmisen fossiileja on löydetty Euroopasta, Afrikasta ja Keski-Aasiasta.[7] Nykyihminen levittäytyi Afrikasta noin 100 000 vuotta sitten ensin Lähi-itään ja sitten ensin Intiaan ja Itä-Aasiaan. Australian varhaisimmat merkit ihmisestä on löydetty Etelä-Australiasta noin 50 000 vuotta sitten. Japanissa tunnetaan 38 000 vuotta vanhoja löytöjä. Ilmeisesti ihminen asutti Euraasian Euroopasta Kaukoitään, lukuun ottamatta Euraasian pohjoisimpia alueita. Keskipaleoliittinen kausi katsotaan päättyvän samoihin aikoihin, kun viimeiset neandertalinihmiset hävisivät Euroopasta noin 35 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen kivikauden kulttuurit ovat olleet vain nykyihmisen kehittämiä. Myöhäispaleoliittinen kausi
Myöhäispaleoliittinen kausi katsotaan alkavan, kun ihminen levittäytyi Eurooppaan. Tällä kaudella ihmisen asuinalueet laajenivat edelleen myös pohjoiseen Euraasiaan ja sitä kautta Pohjois-Amerikkaan. Varhaisimmat nykyihmisen eurooppalaiset kulttuurit olivat muun muassa Aurignacin kulttuuri 38 000–23 000 vuotta sitten, Gravetten kulttuuri 29 000–22 000 vuotta sitten, Kostjonkin kulttuuri 26 000–13 000 vuotta sitten, Solutrén kulttuuri 26 000–19 000 vuotta sitten, Madeleinen kulttuuri 21 000–13 000 vuotta sitten. Pohjoiseen Eurooppaan sijoittui esimerkiksi Hampurin kulttuuri 15 000–12 000 vuotta sitten. Tällä kaudella oli lukuisia erilaisia eurooppalaisia kulttuureja. Amerikan tilanne on vasta selkiytymässä. Yleensä löydöt luokitellaan paleointiaanien kulttuureiksi tai Clovis-kulttuuriksi. Australiassa kehittyi niin sanottu aboriginaalikulttuuri jo keskipaleoliittiselta kaudelta asti omaan suuntaansa. Kiinan ja Itä-Venäjän alueilta on löydetty varhaisia viljelyyn viittaavia löydöksiä sekä keramiikan valmistusta jo 18 000 vuotta sitten. Japanissa huomiota on saanut niin sanottu Jōmon-kausi, joka alkoi ehkä jo 14 000 vuotta sitten. Keihäänheitin eli atlatl levisi Eurooppaan 17 000–15 000 vuotta sitten, Afrikassa se oli keksitty noin 25 000 vuotta sitten.[8] Jousen ja nuolen oletetaan olevan keksitty Afrikassa 37 000–65 000 vuotta sitten, mahdollisesti aiemminkin. Sieltä se saattaa olla levinnyt Eurooppaan 15 000–20 000 vuotta sitten. Vanhimmat säilyneet jousien ja nuolien osat ovat noin 11 000 vuotta vanhoja.[9] Jään sulaessa suuret riistaeläimet kuten mammutit, kävivät harvinaisemmiksi ja noin 15 000 vuotta sitten mennessä kalastuksen (koukuilla ja verkoilla) ja kasvien keräilyn merkitys lisääntyi.[8] Samaan aikaan Euroopassa jäätikkö alkoi sulaa yhä nopeammin. Jääkauden myöhäispaleoliittisen ajan ihmistä pidetään etevänä. Tuon ajan kiviesineet on tehty mestarillisella taidolla. Vanhin neula on 25 000 vuoden takaa ja vanhimmat vaatteiden jäännökset ovat peräisin 22 000 vuoden takaa olevasta haudasta Moskovan (Sungir) läheltä. Luolataidetta alettiin luoda Euroopassa yläpaleoliittisella kaudella 30 000 vuotta sitten ja se yleistyi ja kehittyi huippuunsa 15 000–10 000 vuotta sitten Madeleine-kaudella. Luolataiteeseen kuuluvaksi luetaan luolamaalaukset ja Venus-veistokset (27 000–10 000 vuotta sitten), jotka esittivät alastonta, hedelmällistä naista. Euroopan tunnetuimmat luolamaalaukset ovat Ranskan Lascaux'ssa ja Espanjan Altamirassa. 23 000 vuotta vanhoista luista on löydetty merkkejä kuunkierron muistiinmerkitsemisestä. Väitetään erään luun olevan kartta 14 000 vuoden takaa. Mesoliittinen kivikausi
Mesoliittinen kivikausi alkoi Euroopassa jääkauden päättyessä ja kesti joillain alueilla hyvin pitkään, mutta esimerkiksi Lähi-idässä vain 2 000 vuotta. Mesoliittiseen kauteen liittyy suurriistan kuten mammuttien häviäminen ilmastonmuutoksen ja mahdollisesti myös ihmisen toiminnan takia. Tällöin oli pakko vaihtaa ravinnonhankkimiskeinoja. Metsästyksessä siirryttiin pienempiin eläimiin, kalastuksen ja pienten kasvien keräilyn merkitys kasvoi. Lähi-idässä Palestiinassa alettiin viljellä maata. Maanviljely sai alkunsa viljakasvien siementen keräämisestä ja varastoimisesta. Huomattiin, että siemenestä kasvaa uusi viljakasvi. Pohjois-Euroopassa Tanskassa kukoistivat Ertebollen ja Maglemosen kulttuurit, joille on ominaista merenrantakylien raakkutunkiot. Koira kesytettiin viimeistään mesoliittisella kaudella. Neoliittinen kivikausi
Neoliittisella kaudella tapahtui huomattavaa kehitystä kohti sivilisaatiota muun muassa Lähi-idässä, Indus-joen alueella ja Kiinassa. Neoliittista kivikautta luonnehtii maanviljely ja monesti myös keramiikka. Keramiikka tarkoittaa uunissa poltettuja saviastioita. Kiillotetut kivikirveet ovat myös neoliittiselle kaudelle tyypillisiä. Maanviljely liittyy ainakin osittain paikoillaan olevaan, kylämäiseen asutukseen. Joillain alueilla kylät kasvoivat hyvin suuriksi, tuhansien asukkaiden asutuskeskuksiksi, esimerkiksi Catal Hüyukissa ja Jerikossa.[10] Alavilla jokilaaksoilla otettiin käyttöön tuottoisa kasteluviljely. Toisilla alueilla rakennettiin suuria maa- ja kivirakennelmia, megaliitteja. Jotkut neoliittiset yhteisöt harjoittivat liikkuvaa kaskiviljelyä: poltettiin metsäalue, jotta saataisiin tuhkasta ravinteita viljelyskasveille. Kun tätä maata oli viljelty muutama vuosi, muutettiin pois maaperän köyhtymisen vuoksi. Neoliittisen kauden asumukset olivat moninaisia. Lähi-idässä syntyi neliskulmainen talotyyppi, joka oli tehty auringossa kuivatusta savesta tai tiilistä. Eurooppaan maanviljely ja neoliittinen kausi levisi kohtalaisen hitaasti.  Luettelo kivikauden ajanjaksoista ja kulttuureistaVanhemmalle ja keskiselle paleoliittiselle kivikaudelle oli tyypillistä varhaisen ihmisen kehitys nykyihmiseksi ja hyvin alkeelliset työkalut ja myöhäispaleoliittiselle kivikaudelle viime jääkauden aikaisten kivikulttuurien kukoistus luolataiteineen. Mesoliittisella kivikaudella jääkausi oli juuri päättymässä tai päättynyt, Euroopan suurriista kuollut sukupuuttoon, ja valmistettiin mikroliiteista työkaluja. Neoliittisella kivikaudella opittiin viljelemään maata, asumaan kaupunkimaisissa keskuksissa, kasvattamaan karjaa ja valmistamaan saviastioita. Lyhenteet: vs, vuotta sitten, tvs tuhatta vuotta sitten, Mvs miljoonaa vuotta sitten.
Kivenkäsittelytavat tiivistettynäVarhaisimman kivikauden ensimmäinen tunnettu esihistoriallinen keksintö oli työkalujen valmistaminen noin 2,6–2,0 miljoonaa vuotta sitten, ja merkittävä oli myös tulen ottaminen hallintaan ehkä jo noin 750 000–500 000, viimeistään 250 000 vuotta sitten. Kivikausi jaetaan alajaksoihin – ulottuuhan tämä valtavan pitkä ajanjakso ensimmäisten hominidien ajoista metallin käytön kynnykselle noin vuoteen 3 000 eaa. ja joillain syrjäisillä seuduilla jopa nykyaikaan. Varhaisen ja keskisen paleoliittisen kivikauden kulttuurit jaetaan kahteen ryhmään sen perusteella valmistettiin kiviesineet Levallois-tekniikalla ja säletekniikalla. Ydintekniikalla valmistetuissa esineissä on isketty palasia pois ydinkivestä, josta tulee työkalu. Kiven iskentä on joko yksi- tai kaksipuolinen. Säletekniikassa työkalut ovat suuresta kivestä iskettyjä säleitä.
Nuoremmalla paleoliittisella kaudella syntyi eri puolille maailmaa 5 000–10 000 vuotta kestäviä kulttuureja, jotka sulautuivat toisiinsa ja vaihtuivat ilman selvää rajaa. Euroopassa oli silloin jonkinlaista kulttuurillista, alueellista eriytymistä. Kivikauden lisäksi myös kuparikaudella oli metallin käyttö niin harvinaista, että tämä jakso yleensä luetaan kivikauden osaksi. Kivisiä työkaluja käytettiin pronssikaudellakin vielä pitkään. Kivikauden kulttuuri saattoi varsinkin lähempänä nykyaikaa vaihdella huomattavasti eri seuduilla. Galleria
Katso myösIhmisen evoluutioAikakaudet ja kulttuuritLähteet
Aiheesta muualla
|
