Leijalautailu

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Leijalautailu (engl. kiteboarding) on yleisnimitys 1990-luvulla kehittyneelle harrastukselle, jossa riittävän isoa vetoleijaa käytetään liikuttamaan harrastajaa vedessä pienen laudan päällä. Leijalautailu jakautuu useisiin alalajeihin, sillä leijan kehittämää vetoa voidaan käyttää liikkumiseen vedessä, lumella tai maalla. Välineenä voidaan käyttää erityistä leijalautaa, suksia, lumilautaa, luistimia, vesilautaa (wakeboard), lainelautaa tai maastorullalautaa (mountain board). Leijalautailuun kuuluvat erilaiset temput ja hypyt, joiden vaikutteet tulevat muista lautailulajeista. Leijalautailua ei pidä kuitenkaan sekoittaa liitämiseen tai lentämiseen. Lumella tapahtuvaa leijalautailua kutsutaan myös leijahiihdoksi ja vedessä tapahtuvaa leijalautailua leijasurffaukseksi.

Leijalautailija pystyy nousemaan purjeveneen tai purjelautailijan tapaan hieman vastatuuleen, ja leijalla voi tehdä esimerkiksi jäällä pitkiäkin vaelluksia. Leijaa ohjataan ohjauspuomilla, ja leijoja on kahta päätyyppiä: pumpattavia leijoja ja patjaleijoja (ks. leija). Leijan kehittämää tehoa voi säätää puomista, mutta säädön määrä on rajallinen, ja tuulen nopeuden kasvaessa leijalautailija joutuu vaihtamaan pienempään leijaan ja päinvastoin.

Leijan lisäksi leijalautaillessa tarvitaan lauta, joka kesäisin on joko wakeboardia eli vesilautaa (ks. wakeboarding) muistuttava ns. twintip-lauta, jota voidaan käyttää yhtäläisesti molempiin suuntiin, tai lainelautaa muistuttava directional-lauta, jota ajetaan vain toiseen suuntaan. Yleisimmin laudassa on siteinä jalkalenkit, mutta on myös mahdollista käyttää lautaa ilman siteitä. Talvisin lautana voidaan käyttää tavallista lumilautaa, erikseen leijalautailuun suunniteltua lumilautaa tai laskettelusuksia.

Leijan voima ohjataan leijalautailijaan trapetsin avulla. Trapetsi on eräänlaiset valjaat, jotka kiinnitetään joko lantion ja reisien ympärille (istuma- eli lantiotrapetsi) tai vyötärölle (vyötärötrapetsi). Trapetsissa on koukku, johon leija kiinnitetään, niin ettei koko leijan tuottamaa voimaa ei tarvitse pidellä pelkillä käsillä.

Olennaisimpia välineitä ovat turvallisuusvälineet, joilla leijasta saadaan teho pois vaaratilanteessa (ns. hätälaukaisin). Lisäksi lautailijan pitää aina käyttää leijan karkuremmiä, joka estää leijan karkaamisen ja vahinkojen aiheuttamisen sivullisille. Leijalautailijan tulisi käyttää myös riittäviä henkilökohtaisia turvavälineitä olosuhteiden mukaan. Tärkeimmät ovat kypärä ja kelluntaliivi sekä talvella erilaiset lisäsuojat.

Väistämissääntöjen tunteminen on tärkeää, jotta vilkkaalla rannalla kaikki sujuisi turvallisesti ja joustavasti. Säännöt ovat yksikäsitteiset ja koskevat niin aloittelijoita kuin kokeneempiakin ympäri maailmaa.

Yleisesti leijalautailijoille pätevät normaalit merellä liikkumisen väistämissäännöt:

• Kohdattaessa sillä ajajalla, jolla on tuuli menosuuntaan nähden vasemmalla, on väistämisvelvollisuus (eli normaalisti ajaen vasen käsi on edellä ja leija vasemmalla puolella). * Mikäli molemmat ajajat menevät samaan suuntaan, on tuulen puolella (ns. yläpuolella) ajavalla väistämisvelvollisuus.
• Ohitettaessa ohitettava ei saa äkillisesti ja ilmoittamatta muuttaa kurssia, vaan hänen on jatkettava suoraan kulkusuuntansa mukaisesti.
• Samalla korkeudella kohdattaessa molemmat leijalautailijat siirtävät leijaansa välttääkseen toisen leijan narut.

a) Tuulen puolella ajava väistää ohjaamalla leijansa ylöspäin kohti zeniittiä.

b) Suojan puolella ajava laskee leijaansa alaspäin kohti maan tai veden pintaa.

• Rannasta lähtevällä ja rantaan tulevalla leijalautailijalla on etuajo-oikeus muihin lautailijoihin nähden. Näiden kohdatessa rannasta lähtevällä leijalautailijalla on etuajo-oikeus.
• Väistä aina leijaa nostavaa lautailijaa. Leijan lähettäjän pitää ilmoittaa lähellä oleville, että hän aikoo nostaa leijan ilmaan.
• Hypättäessä leijalautailijan tulee varmistaa, että tuulen alapuolella, takana tai vastaan ei ole tulossa toista leijailijaa tai muita, joiden päälle hän voisi ajautua hypyn aikana tai sen jälkeen.
• Älä aja liian lähellä toisen lautailijan takana, koska edessä olevalla ei ole tilaa kääntyä ja et ehdi pysähtyä, jos hän joutuu äkillisesti pysähtymään ja nostamaan leijan ylös.

Suomessa lajijärjestönä toimii Suomen Purjelautaliiton Kite-jaos. Suomen Purjelautaliitto on Suomen Purjehtijaliiton jäsenseura. Suomessa toimii leijalautailunopettajia, joiden kautta lajiin voi tutustua. Yksi suurimmista kansainvälisistä koulutukseen keskittyneistä järjestöistä on IKO, International Kiteboarding Organization.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leijalautailu.

Aloittajan opas leijalautailun & leijahiihdon aloittamiseen

• Suomen Purjelautaliiton Kite-jaos
• IKO, International Kiteboarding Organization (englanniksi)
• International Kiteboarding Association, ISAF:in alainen luokkaliitto