|
Leo Hildén
Erik Leopold (Leo) Hildén (26. heinäkuuta 1876 Oulu − 31. maaliskuuta 1945 Helsinki) oli suomalainen insinööri, toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919−1922.[1] ElämäLeo Hildénin vanhemmat olivat valtioneuvos Berndt Erik Konstantin Hildénin ja Johanna Lovisa Christiansson (1841-1905). Hän kävi Oulun lyseota ja opiskeli vuodesta 1897 lähtien Saksassa Neustadt-Glewen teknisessä opistossa ja valmistui insinööriksi vuonna 1900 Karlsruhen teknillisestä korkeakoulusta. Hildén työskenteli Voithin tehtaalla Heidenheimissa vuoteen 1903, jonka jälkeen hän palasi kotikaupunkiinsa ja työskenteli Oulun emalitehtaan ja Ab Ferrum Oy:n teknillisenä johtajana 1903-1910. Vuonna 1911 hän muutti Helsinkiin ja työskenteli Berndt Grönblomin koneliikkeen edustajana vuoteen 1917.[1] Saksassa opiskellessaan Hilden tutustui sosialismiin muun muassa Karl Marxin Pääoman kautta. Vuonna 1905 hän liittyi Oulun työväenyhdistykseen.[2] Helsinkiin muutettuaan Hildén liittyi ruotsinkielisiin työväenjärjestöihin. Hän kuului muun muassa Suomen ruotsalaisen työväenliiton liittotoimikuntaan. Hilden kirjoitti Turussa ilmestyneeseen Arbetet-lehteen ja toimi Till Storms-nuorisolehden avustajana. Hän kirjoitti myös proosaa ja runoja.[3] Hildén ei osallistunut sisällissotaan, mutta joutui siitä huolimatta kolme kertaa vangituksi kevään ja kesän 1918 aikana. Kevään 1919 vaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi. Hän oli sama vuonna perustamassa Arbetarbladetia ja työskenteli sen päätoimittajana 1919-1920. Vuonna 1921 hänet valittiin Lahden piirin ammattientarkastajaksi, minkä johdosta hän luopui politiikasta ja jätti eduskunnan yhden vaalikauden jälkeen.[2] Hildén toimi ammattientarkastajana vuoteen 1943 saakka ja kuoli äkillisesti Helsingissä maaliskuussa 1945.[4] PerheLeo Hildénin puoliso oli Georgina Öller (1881-1976), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1904.[1] Lähteet
|
||||||||||||||||||||||||
