Max Engman

Max Robert Engman (27. syyskuuta 1945 Helsinki – 19. maaliskuuta 2020^[1] Helsinki^[2]) oli suomalainen historiantutkija, joka toimi Åbo Akademin yleisen historian professorina vuosina 1985–2011.^[3] Hänen tutkimuskohteitaan olivat muun muassa muuttoliikkeet, pietarinsuomalaisten historia ja ensimmäisen maailmansodan jälkeinen poliittinen historia.^[4]

Engman kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Svenska normallyceumista vuonna 1964, opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa Jarl Gallénin johdolla ja väitteli tohtoriksi vuonna 1983 aiheenaan pietarinsuomalaiset.^[5][6] Engman työskenteli vuosina 1968–1973 Valtionarkistossa. Hän oli Historisk Tidskrift för Finlandin toimitussihteeri vuosina 1971–1982 ja vastaava päätoimittaja 1982–2000. Vuodesta 2003 hän oli Åbo Akademin säätiön tutkimuslaitoksen puheenjohtaja.^[3] Hän oli Svenska litteratursällskapet i Finlandin hallituksen jäsen vuodesta 1980 ja seuran puheenjohtaja vuosina 2010–2013.^[6][7]

Engman palkittiin vuonna 2007 Ruotsin suurimmalla historiapalkinnolla Hertig Karls prisillä ensimmäisenä ei-ruotsalaisena.^[8] Vuonna 2016 hän sai Ruotsin suurimman tietokirjapalkinnon Stora fackboksprisetin teoksestaan Språkfrågan: Finlandssvenskhetens uppkomst 1812–1922,^[9] ja vuonna 2017 hänelle myönnettiin Tollanderin palkinto samasta teoksesta.^[10] Hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuosina 1998 ja 2008.^[7] Lisäksi hänelle myönnettiin Hallbergin palkinto vuonna 1984.^[6]

Engman oli Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 1994 ja Ruotsin Vitterhetsakademin jäsen vuodesta 2008.^[6]

Engman osallistui vuoden 1968 Vanhan valtaukseen.^[6]

• Finljandtsy v Peterburge. Maks Engman. Perevod so švedskogo A. I. Rupasova. Jevropeiski Dom, 2005. ISBN 5-8015-0183-5
• Förvaltningen och utvandringen till Ryssland 1809–1917. Tryckericentralen: Förvaltningshistoriekommittén, 1995. ISBN 951-37-1731-3
• Gränsfall: Utväxlingar och gränstrafik på Karelska näset 1918–1920. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2008. ISBN 978-951-583-148-4
• Kaksoiskotka ja leijona: Nikolai Valapaton muisto ja muita kirjoituksia. Suomentanut Marja Engman. VAPK-kustannus, 1992. ISBN 951-37-0772-5
• Lejonet och dubbelörnen: Finlands imperiella decennier 1830–1890. 2000. ISBN 91-7486-621-4
• Mannen i kolboxen: John Reed och Finland. Max Engman & Jerker A. Eriksson. Svenska litteratursällskapet i Finland, 1979. ISBN 951-9017-47-X
• Norden och flyttningarna under nya tiden. Foreningerne Norden, 1997. ISBN 87-7701-548-7
• Petersburgska vägar. Schildt, 1995. ISBN 951-50-0748-8
• Pietarinsuomalaiset. WSOY, 2004.ISBN 951-0-27902-1
• Pitkät jäähyväiset: Suomi Ruotsin ja Venäjän välissä vuoden 1809 jälkeen. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34880-2
• Raja: Karjalankannas 1918–1920. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32765-4
• Språkfrågan: Finlandssvenskhetens uppkomst 1812–1922. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2016. ISBN 978-951-583-354-9
• S:t Petersburg och Finland: Migration och influens 1703–1917. (Väitöskirja.) Societas scientiarum Fennica, 1983. ISBN 951-653-114-8
• Suomalaiset Venäjällä: Lähdeopas = Handledning till källor rörande finländare i Ryssland. Suomentanut Kauko I. Rumpunen. Kansallisarkisto, 2004. ISBN 951-53-2652-4
• Suureen itään: Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa. Siirtolaisuusinstituutti, 2005. ISBN 951-9266-84-4
• Vallankumouksen salamatkustaja: John Reed Suomessa. Max Engman & Jerker A. Eriksson. (Alkuteos: Mannen i kolboxen.) Suomentanut Timo Hämäläinen. WSOY 1982. ISBN 951-0-11257-7

• Engman, Max. Biografiskt lexikon för Finland. (ruotsiksi)