1 Pelkkä sijoitusnumero viittaa sijoitukseen runkosarjassa omassa konferenssissaan. Muut merkinnät viittaavat millä kierroksella pudotuspelejä joukkue putosi jatkosta.
Muutokset kauden aikana
Ei muutoksia.
Ennen runkosarjan aloitusta
Siirtorajat
Waivers-lista avattiin 14. helmikuuta. 22. helmikuuta alkoi 15 päivän aika, jolloin joukkueet saivat merkitä Franchise– ja transition–pelaajat, joiden siirto-oikeuksia on rajattu. Varsinaisesti uusi kausi alkoi 16. maaliskuuta, jolloin pelaajasiirrot voitiin vahvistaa ja joukkueet saivat hankkia joukkueeseensa vapaita agentteja.[1] Seuraavat joukkueet käyttivät franchise tagin:[2]
Ennen varaustilaisuutta järjestettävä katselmustilaisuus eli NFL Scouting Combine järjestettiin 3. – 6. maaliskuuta 2022 Indianapoliksessa.[5] Varsinainen varaustilaisuus pidettiin Las Vegasissa 28. – 30. huhtikuuta. Varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana valittiin Georgian yliopiston puolustuksen linjapelaaja Travon Walker. Walkerin varasi Jacksonville Jaguars. Eniten pelaajia varattiin Georgian yliopistosta, josta varattiin 15 pelaajaa. Eniten varattiin hyökkäyksen linjapelaajia.
Harjoitusottelut
Jokainen joukkue pelasi kolme harjoitusottelua. Ainoastaan Jaguars ja Raiders pelasivat neljä ottelua, koska ne pelasivat Hall of Fame -ottelun 4. elokuuta. Muut harjoitusottelut pelattiin 11. – 28. elokuuta.[6][7]
Pelijärjestelmä
Jokainen joukkue pelaa 18 viikkoa kestävässä runkosarjassa 17 ottelua. Ensimmäinen ottelu pelataan 8. syyskuuta 2022 ja viimeiset ottelut pelataan alustavasti 8. tammikuuta 2023.[8] Runkosarjan ottelut määräytyivät seuraavasti:[9]
Jokainen joukkue pelaa oman divisioonan joukkuetta vastaan kahdesti, kerran kotonaan ja kerran vieraissa.
Intra-conference, konferenssin sisällä divisioonille oli omat parit. Jokainen joukkue pelasi yhden ottelun divisioonaparin joukkuetta vastaan. Parit vaihtelevat vuosittain.
Inter-conference, divisioonalle määritettiin divisioonapari toisesta konferenssista. Joukkue pelasi jokaista tämän divisioonan joukkuetta vastaan yhden ottelun.
Saman konferenssin sisällä siten, että joukkue pelaa muiden divisioonien kuin Intra-conference-divisioonan kaudella 2021 samalle sijoitukselle päätyneitä joukkueita vastaan. Esimerkiksi AFC Eastin edellisen kauden voittaja pelaa AFC Southin ja AFC Westin voittajia vastaan, koska AFC Eastin Intra-conference-pari on AFC North.
Lisäottelu, yksi ottelu toisen konferenssin joukkuetta vastaan ennalta sovitusta divisioonasta. Vastustaja määräytyy edellisen kauden sijoitusten mukaan samalla tavalla kuin edellisessä kohdassa.
V = voitto, H = tappio, T = tasapeli, VK = väliviikko
Pudotuspelit
Pudotuspeleihin pääsi kummastakin konferenssista seitsemän joukkuetta: divisiooniensa voittajat sekä kolme villi korttia -joukkuetta. Ainoastaan konferenssien voittajat pääsivät suoraan toiselle kierrokselle.
1. kierros eli villi kortti -kierros pelattiin 14.–16. tammikuuta. Ensimmäisessä ottelussa kohtasivat NFC Westin Seattle Seahawks ja San Francisco 49ers. Ottelu oli ensimmäisen puoliajan jälkeen tasaisessa tilanteessa Seahawksin johtaessa 17–16, mutta toisella neljänneksellä 49ersin teki peräkkäin kolme touchdownia ja yhden kenttäpotkumaalin. Seahawksin kavennettua vielä ottelun lopussa ottelu päättyi 49ersin 23–41 voittoon.[13][14] AFC:n ensimmäisessä ottelussa kohtasivat Los Angeles Chargers ja Jacksonville Jaguars. Chargers johti ottelua ensimmäisellä puoliajalla 27–0. Tämän jälkeen Jaguars teki neljällä peräkkäisellä hyökkäysvuorollaan touchdownin kaventaen ottelun tilanteeseen 30–28. Ottelu päättyi Jaguarsin potkaisijan Riley Pattersonin tekemään 36 jaardia pitkän maaliin. Jaguars voitti ottelun 30–31.[15][16]
2. kierros
2. kierros eli divisioonakierros pelattiin 21. ja 22. tammikuuta. Divisioonakierrokselle pääsevät suoraan konferenssiensa voittajat.
Konferenssiloppuottelut
Konferenssiloppuottelut pelattiin 29. tammikuuta. NFC:n loppuottelussa kohtasivat Philadelphia Eagles ja San Francisco 49ers. Eaglesin Miles Sanders teki ottelun ensimmäisen touchdownin. 49ersin pelinrakentaja Brock Purdy loukkaantui joukkueensa ensimmäisellä hyökkäysvuorolla. 49ers tasoitti ottelun toisella neljänneksellä Christian McCaffreyn juostua touchdownin. Se jäi kuitenkin 49ersin ainoaksi pistesuoritukseksi. Toisella neljänneksellä Eagles siirtyi vielä takaisin johtoon Sandersin toisella touchdownilla ja Boston Scottin juoksutouchdownilla. Toisella puoliajalla Jalen Hurts juoksi yhden touchdownin ja potkaisija Jake Elliott teki viimeisellä neljänneksellä potkumaalin. Eagles voitti ottelun 7–31.[17][18][19]
AFC:n loppuottelussa kohtasivat Cincinnati Bengals ja Kansas City Chiefs. Ensimmäisen neljänneksen ainoa pistesuoritus oli Chiesfin potkaisijan Harrison Butkerin tekemä 43 jaardia pitkän potkumaali. Butker lisäsi Chiefsin johdon kuuteen pisteeseen toisen neljänneksen alussa. Benglasin potkaisija Evan McPherson kavensi ottelun tilanteeseen 3–6 tekemällä 36 jaardia pitkän potkumaalin. Chiefsin Travis Kelce teki ottelun ensimmäisen touchdownin Patrick Mahomesin syötöstä. Toisen neljänneksen viimeisessä pelissä McPherson teki toisen potkumaalinsa. Tee Higgins tasoitti ottelun Joe Burrow’n syötöstä kolmannen neljänneksen alussa. Marquez Valdes-Scantling siirsi Chiefsin takaisin johtoon Mahomesin syötöstä. Viimeisen neljänneksen alussa Bengals tasoitti ottelun Samaje Perine juostua touchdownin. Chiefs voitti ottelun 20–23, kun Butker teki ottelun lopussa 45 jaardisen potkumaalin.[20][21]
Otteluiden televisiointi Yhdysvalloissa oli jaettu usean yhtiön kesken: CBS, Fox, NBC, ESPN ja Amazon näyttivät omia otteluitaan. Amazon näytti vain torstai-illan otteluita, kun NBC:llä oli yksinoikeus sunnuntai-illan otteluille. ESPN:llä oli yksinoikeus maanantai-illan otteluille. Lisäksi otteluita näytettiin NFL Networkissa.[57] Suomessa televisiointioikeudet olivat C Morella.[58]