Hardwick syntyi Englannissa ja varttui Teversalissa lähellä Nottinghamia. Hänen isänsä oli rehtori, ja poika on kuvannut itseään ilmauksella ”toisen polven ei-kaivostyöläinen”.
11-vuotiaana Hardwick pääsi stipendin turvin sisäoppilaitokseen. Jo koululaisena hän kirjoitti, ohjasi ja usein näytteli päärooleja omissa näytelmissään. Sisäoppilaitoksesta hänet rekrytoitiin 18-vuotiaana töihin ydinenergiakomissioon tutkimusfyysikon virkaan. Yliopisto-opiskelut hän aloitti Cambridgen yliopistossaKing’s Collegessa[3] fysiikan alalla mutta vaihtoi pian filosofiaan. Silloin hän löysi uudella tasolla myös teatterin maailman.
Suomeen tulo ja taiteellinen toiminta
Cambridgen yliopistosta valmistunut Hardwick muutti Suomeen 1969 rakkauden perässä.[4] Hän aloitti näyttelijänuransa Suomessa keskikoulujen ja lukioiden englannin kielen kurssinauhojen äänenä 1970-luvun puolivälissä ja tuli 1960- ja 1970-luvulla syntyneiden suomalaisten keskuudessa tunnetuksi lasten kieliohjelman Hello Hello Hello (1975) poliisina. Hardwickin ja Jussi Tuomisen käsikirjoittama ja Esko Leimun ohjaama Kielipuoli potilas voitti ensimmäisen palkinnon Sopotin Intervision-kilpailussa Puolassa 1978.[5] Hardwickin maine nimenomaan suomalaisena ohjaajana ja suomalaisen elämänmuodon tarkkasilmäisenä kuvaajana lähti TV2:n komediasarjoista Tankki täyteen ja Reinikainen. Hardwick on kertonut huumorisarjojensa taustoista Jukka Annalan televisiotietokirjassa Toopelivisio (Teos, 2006). Hardwickin taiteellisesti kunnianhimoisin työ on muistinmenetyksen ja ekoterrorismin teemoilla pelaava televisiosarja Pakanamaan kartta. lähde?
Hardwick on ohjannut revyitä ja huumoripätkiä, mutta omimmillaan hänen on sanottu olevan pienen ihmisen surkuhupaisan arkielämän kuvaajana. Hän on myös toiminut sillanrakentajana suomalaisen ja englantilaisen kulttuurin välillä, tuonut Suomeen näytelmiä ja selittänyt suomalaista elämänmenoa brittiläisissä televisio-ohjelmissa. Hän on toistuvasti tuonut esille kyllästymisensä suomalaiseen holhousmentaliteettiin,[6] mutta myöntänyt toisaalta, että tämä on ainoa maa, jossa hän ”on jotakin”. lähde?
Hardwick oli 1990-luvun lopussa kaksi ja puoli vuotta työkyvytön podettuaan vakavaa masennusta. Hänen televisiotyönsä oli jäänyt kesken ja hän pystyi vain makaamaan sängyssä, juomaan vettä ja oksentelemaan. Lääkärin annettua vääränlaisia masennuslääkkeitä Hardwick oli kuolla maksatulehdukseen. Vuoden 1999 syksyllä hän kuitenkin tapasi Helsingin Fredrikinkadulla kaupunginteatterin johtajan Asko Sarkolan, joka ehdotti, että hän tulisi kaupunginteatterille ohjaamaan. Tästä tuli Hardwickin ensimmäinen vakituinen työpaikka. Hardwickin mukaan ilman Sarkolan ehdotusta hän olisi voinut kuolla.[4]
Hardwickin kaksikielisen pakinan alku. Suomen Kuvalehti 47/1986.
Suomen Mensa palkitsi Neil Hardwickin 2010 Mensa-palkinnolla tunnustukseksi tämän pitkäaikaisesta työstä suomalaisen kulttuurin hyväksi. Mensan mukaan Hardwick on moniosaaja, joka on kuvannut suomalaista kulttuuria syvällisesti, terävästi ja lämmöllä lukuisissa näytelmissä, kirjoissa ja elokuvissa.[7] Vuonna 2011 Hardwick palkittiin Pro Finlandia -mitalilla[8] ja 2017 Suomi-palkinnolla.[9]
Hardwickin pakinoita julkaistiin 1980-luvulla Suomen Kuvalehdessä. Nämä tekstit ilmestyivät kaksikielisinä ja ne julkaistiin sittemmin kokoelmassa Neilin tähteet eli Hardwick’s Sauce (1988). Englanninkielisiin osuuksiin sisältynyttä sanaleikittelyä ei aina voitu kääntää suomeksi. Pakinoissaan Hardwick kuvaa suomalaiset umpimielisiksi, minkä takia he olisivat myös muukalaisvihamielisiä. Toisaalta kirjoittaja kertoo terävän itseironisesti myös omista vastoinkäymisistään.[10]
Hardwick’s sauce, eli, Neilin tähteet: Pakinoita. (Pakinat on pääosin julkaistu Suomen kuvalehdessä 1986–1988) Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7196-0
Paluu Timbuktuun: Mitä todella tapahtui. (Englanninkielisestä käsikirjoituksesta The unmaking of Return to Timbuktu suomentanut Juhani Lindholm. Valokuvat Robin Smith) Helsingissä: Otava, 1996. ISBN 951-1-14146-5
Hullun lailla. (Käsikirjoituksesta I’m still here: An unsuccesful suicide note suomentanut Juhani Lindholm) Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15127-4
↑Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 35–36. Helsinki: Avain. ISBN 978-951-692-979-1
↑Ollila, Mape: Once Upon a Nightwish: The Official Biography 1996–2006. Bazillion Points Books, 2008. ISBN 978-0-9796163-2-7Teoksen verkkoversio Viitattu 26.8.2018. (englanniksi)
↑Leitzinger, Antero: Kännön Kausi 1970–1984. (Muistelmia ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä.) Mansikkamaan vartijat. Maahanmuuttovirasto. Viitattu 1.12.2014.[vanhentunut linkki]
