Neilikat eli tuoksuneilikat (Dianthus) on suku kohokkikasvien (Caryophyllaceae) heimossa. Sukuun kuuluu noin 300 lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisina pääasiassa Euroopassa, lähinnä Välimeren alueella ja Aasiassa. Pohjois-Amerikassa esiintyy yksi laji ja Afrikassa parikymmentä.[2]
Neilikoihin kuuluu sekä yksi- että monivuotisia lajeja: ne ovat ruohovartisia, paljaita tai ohuen nukan peittämiä haarautuvia tai haarautumattomia kasveja. Kukat ovat punaiset, valkoiset tai vaaleanpunaiset.[3]
Tarhaneilikka (Dianthus caryophyllus) on se kerrottukukkainen laji, jota kukkakaupassa myydään nimellä neilikka. Mausteneilikka ei sen sijaan nimestään huolimatta kuulu neilikoihin.[3]
Antiikin Kreikassa tunnettiin taru neilikoiden synnystä. Sen mukaan metsästyksen jumalatar Artemis rakastui paimeneen. Kerran oikukas jumalatar kuitenkin raivon puuskassa repi paimenen silmät irti ja heitti ne maahan. Näistä silmistä kasvoivat tarun mukaan ensimmäiset neilikat.[10]
Saksassa neilikkaa kutsuttiin hedelmiensä muodon vuoksi aikoinaan naulakukaksi (Nägelein, nykyään Nelke). Sitä pidettiin Kristuksen ristiinnaulitsemisen symbolina. Mariaa ja Jeesus-lasta esittävissä madonnamaalauksissa esiintyy usein karmiininpunainen neilikka. Valkoinen neilikka symboloi Marian neitsyyttä. Renessanssiaikana kukka oli mukana kihlajaiskuvissa. Ranskassa punainen neilikka oli rojalistien tunnus, myöhemmin sosiaalidemokraattien monissa maissa - ja valkoinen neilikka Saksan kristillisdemokraateilla. Turkissa ja Kaukaasiassa neilikoita pidetään onnen symboleina, joita on kuvattu esimerkiksi matoissa.[11]
Lähteet
Itäisen Välimeren kasviopas. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Sapir, Ori. Multikustannus Oy, Helsinki 2008.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
↑Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2022: Kasviatlas 2021: Hakusana 'Dianthus'. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 30.10.2022.
↑Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.