Noidan oppipoika eli Taikurinoppilas (saks.Der Zauberlehring) on Johann Wolfgang von Goethen vuonna 1797 kirjoittama runo (balladi). Se kertoo noidan oppipojasta, joka on oppinut mestarinsa taikasanoja. Mestarin poistuttua hän komentaa luudat kantamaan vettä joesta kylpyynsä. Oppipoika on kuitenkin unohtanut lopetuskäskyn, ja pian talo on täynnä vettä. Epätoivoissaan oppipoika hakkaa luudan kirveellä kahtia, mutta palaset alkavat kantaa vettä taloon kahta ahkerammin. Lopulta oppipoika kutsuu mestariaan apuun, ja tämä komentaa luudan takaisin komeroon. Tarina-aihe on yli kaksituhatta vuotta vanha, ja Goethe lienee saanut innoituksensa Lukianoksen tarinasta Filopseudes (n. 150 jaa.).
Hat der alte Hexenmeister
Sich doch einmal wegbegeben!
Und nun sollen seine Geister
Auch nach meinem Willen leben.
Seine Wort’ und Werke
Merkt’ ich, und den Brauch,
Und mit Geistesstärke
Thu’ ich Wunder auch.
Walle! walle
Manche Strecke,
Daß, zum Zwecke,
Wasser fließe,
Und mit reichem vollem Schwalle
Zu dem Bade sich ergieße.
Meni matkoilleen jo kerran
vanha taikamestar’ äsken;
saavat henget uuden herran,
nyt ma itse heitä käsken.
Toistan sanoin, toimin
taiat tarkalleen,
heti henkivoimin
ihmeit’ itse teen.
Teitä, maita
joudu, juokse
virran luokse,
vettä kanna,
kyllitellen kylpy laita,
aallota kuin kosken anna!
