Paavo LeinonenPaavo Leinonen (12. toukokuuta 1894, Vaala – 13. kesäkuuta 1964, Oulu) oli suomalainen taidemaalari. Vaalan Säräisniemen kylästä syntyisin ollut Leinonen opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa, jossa perehtyi erityisesti koristemaalaukseen, vuosina 1914–1917 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1917. Leinonen debytoi taiteilijana Helsingissä vuonna 1917.[1][2] Nuoruudessaan Leinonen kuului Tyko Sallisen ympärille muodostuneeseen ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään.[1] Marraskuun villeihin kuuluneiden taiteilijoiden lisäksi Leinonen oli myös kirjailija Joel Lehtosen läheinen ystävä.[1][3] Elämä ja uraLeinonen työskenteli 30 vuoden aikana yli 20 kirkollisessa kohteessa ja häntä pidettiin erityisesti hiljaisen harmonian mestarina. Hänen tuotantoaan on muun muassa Taulumäen ja Säynätsalon kirkoissa Jyväskylässä, Lapuan tuomiokirkossa, Vihdin, Sääksmäen, Akaan ja Kestilän kirkoissa, Savonlinnan tuomiokirkossa, Kuortaneen, Töölön, Saarijärven ja Kärkölän kirkoissa, Kuusamon Pyhän Ristin kirkossa, Oulun tuomiokirkossa, Tuiran kirkossa Oulussa ja myös Oulun Hintan seurakuntakodin iso alttariseinämaalaus on Leinoselta tilattu työ.[1] Kirkollisten kohteiden lisäksi Leinosen teoksia löytyy muun muassa Aineen taidemuseon, Kemin taidemuseon ja Ateneumin kokoelmista[1][4] ja hänen luonnoksiaan ja esineistöään on esillä Säräisniemen kotiseutumuseossa yhdessä hänen sukulaisensa ja ystävänsä taidemaalari ja taidegraafikko Olli Seppäsen luonnoksien ja esineistön kanssa.[5] Erityisesti Oulun taidemuseolla on huomattava kokoelma Leinosen teoksia eri vuosikymmeniltä.[6] Leinonen sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1959.[1] Vanhoilla päivillään hän osallistui vielä vuonna 1962 Joulukuun ryhmän ns. "villien" taiteilijoiden protestinäyttelyyn, josta tuli Leinosen viimeinen näyttely.[1] Viimeiset vuodet hän asui Hiirosen vanhainkodissa Oulussa.[7] Julkisia teoksia ja töitä
Valokuvia julkisista töistäKirjallisuutta
Lähteet
Aiheesta muualla
|