|
Reima Kampman Aaro Reima Kampman (5. marraskuuta 1943 – 22. joulukuuta 1992 Ylöjärvi[1]) oli suomalainen psykiatri, joka tuli tunnetuksi etenkin hypnoosia ja sivupersoonia koskevista tutkimuksistaan.[2] KoulutusKampman valmistui ylioppilaaksi Tuiran yhteiskoulusta Oulussa vuonna 1963.[1] Kampman opiskeli Oulun yliopistossa, jossa hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1970. Tohtoriksi Kampman väitteli vuonna 1973.[1] Ura Reima Kampman saavutti 1970-luvun alkuvuosina laajaa julkisuutta hypnoosin avulla ilmenneitä sivupersoonailmiöitä koskevilla tutkimuksillaan. Kampman käsitteli sivupersoonailmiötä väitöskirjaansa perustuvassa teoksessaan Et ole yksin, joka julkaistiin vuonna 1974. Vuonna 1975 ilmestyi kirja Kuka minä olen. Kampman julkaisi myös lukuisia tutkimuksia psykoterapiasta, hypnoosista, sosiaalipsykiatriasta ja biologisesta psykiatriasta. Kampman toimi 1970–1976 ensin apulaislääkärinä, sitten apulaisylilääkärinä Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. Vuosina 1977–1978 hän toimi psykiatrian klinikan ylilääkärinä Muurolan sairaalassa. Vuonna 1976 Kampman nimitettiin psykiatrian dosentiksi Oulun yliopistoon ja vuonna 1982 Helsingin yliopistoon. Tampereen yliopistossa Kampman toimi vuodesta 1979 alkaen, ensin apulaisopettajana, myöhemmin vt. professorina ja hypnoterapian dosenttina. Lisäksi Kampman toimi myös Tampereen yliopiston näyttelijätyön opettajana. Hän oli myös yksityisen lääkäriaseman toimitusjohtaja Tampereella. LapsetReima Kampmanin lapset ovat (ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan): Marko Kampman, Ville Kampman, Hanna Kampman (myöh. Tamminen) ja Vera Kampman. MuutaJ. Karjalaisen vuonna 2013 julkaistu albumi Et ole yksin on kunnianosoitus Kampmanille sekä hänen julkaisemalleen samannimiselle, vuonna 1974 ilmestyneelle kirjalle. Levyn kappaleesta "Mennyt mies", joka kertoo sivupersoona Markusta, J. Karjalainen kertoo kotisivuillaan:
Teokset
Lähteet
Viitteet
|
