|
Reima KuislaReima Antero Kuisla (s. 1953)[1] on seinäjokelainen liikemies ja sijoittaja, joka on kartuttanut omaisuuttaan muun muassa voitokkailla ravihevosilla ja kiinteistösijoittamisella. Uransa alussa Kuisla toimi vakuutusalalla ja pelasi menestyksekkäästi totoa.[2] 1990-luvulla hän toimi välittäjänä yhteensä 4–5 miljardin markan arvoisissa sähkölaitoskaupoissa ja myi matkapuhelinliikkeiden ketjun silloiselle Radiolinjalle.[3] Reima Kuisla on kasvattanut kaikkiaan yli 30 lämminveriravivarsaa.[4] Hän omistaa yksin tai yhdessä muiden kanssa yhteensä parikymmentä ravihevosta Pohjois-Amerikassa, Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa.[5] Kuisla omistaa Koikkalan kartanon Vihdin Pääkslahdella.[4] Hänen ravihevosyrityksensä on nimeltään Reima Kuisla Stable Oy.[6] Yksi Kuislan menestyksekkäistä hevosista on vuosina 1998–2006 kilpaillut Etain Royal, joka tuotti radoilta yli 1,4 miljoonaa euroa. Sen kunniaksi on nimetty Prix d’Etain Royal, Seinäjoen raviradalla vuosittain järjestettävä lämminveristen suurkilpailu.[7] Kuislan kiinteistöliiketoimintaa harjoittava yhtiö on Nordio Oy. Kuisla omistaa asunto-osakkeita ja kiinteistöjä erityisesti Helsingin, Espoon ja Lahden seudulla sekä Hämeenlinnassa, Tampereella, Seinäjoella ja Vaasassa.[8] Lokakuussa 2018 Reima Kuisla sai julkisuutta tarjoamalla Julkisten ja hyvinvointialojen liiton kaksipäiväisen lakon aikana Seinäjoen koululaisille lounasta omistamansa hotelli Sorsanpesän ravintolassa.[9][10] SakkoKuisla sai kansainvälistä huomiota suurista, tuloihin perustuvista ylinopeussakoistaan: 34 600 euroa huhtikuussa 2013 ja 54 000 euroa helmikuussa 2015.[11][12][13] Kuisla sai vuonna 2015 yli 50 000 euron sakot ajettuaan 103 km/h 80 km/h-alueella.[14] Hänen mukaansa Suomessa rangaistaan menestyksestä.[14] Myös rikosoikeuden professori Matti Tolvanen piti rangaistusta vakavuuteen nähden liiallisena. Hänen mukaansa sakotuksesta on tullut yksi varakkaiden verotuksen muoto.[15] Kuislan päiväsakko pieneni saman vuoden aikana käräjäoikeuden päätöksellä 4 165 euroon. Kuisla ei ollut tyytyväinen päätökseen, mutta piti käräjäoikeuden tulkintaa oikeasuuntaisena.[16] Lähteet
|
