Shī shì shí shī shǐ (kiin. 施氏食獅史) eli ”Herra Shin leijonansyönnin historia” on huomattavan kiinalaisen kielitieteilijän Zhào Yuánrènin kirjoittama kiinankielinen tarina. Se koostuu 92 eri tooneilla luettavasta shi-äänteestä. Kuultuna runoa on mahdoton ymmärtää, mutta kirjoitusmerkeillä kirjoitettuna samoin lausuttujen sanojen eli homofonien merkitykset voi erottaa toisistaan.^[1][2] Runo on klassista kiinaa, ja vernakulaarinen (kansanomainen) ^[3], nykyisellä mandariinikiinan kielellä kirjoitettu runo on hyvin erilainen.^[4]

Zhào oli Gwoyeu Romatzyh -latinisaatiojärjestelmän kehittäneen ryhmän johtaja. Järjestelmää ei voi käyttää klassisen kiinan latinisoimiseen, minkä osoittamiseksi Zhào kirjoitti leikkisän runon.^[4]

Kiinalaisin (yksinkertaistetuin) kirjoitusmerkein runon otsikko ja ensimmäinen säe kirjoitetaan seuraavasti:^[1]

《施氏食狮史》

石室诗士施氏，嗜狮，誓食十狮。

Pinyin-järjestelmällä sama latinisoidaan seuraavasti:^[4]

»Shī shì shí shī shǐ»

Shíshì shīshì Shī shì, shì shī, shì shí shí shī.

Vapaasti käännettynä merkitys on seuraavanlainen:^[2]

»Herra Shin leijonansyönnin historia»

Kivihuoneessa oli runoilija Shi, joka rakasti leijonien syömistä ja päätti syödä niitä kymmenen.

• The Three ”NOTs” of Hanyu Pinyin (englanniksi)