Tagalog
Tagalog on yksi tärkeimmistä Filippiineillä puhutuista kielistä. Se kuuluu austronesialaisten kielten länsi-malaiji-polynesialaisten kielten haaraan, eli se on sukua muun muassa indonesian ja malaijin kielille. Tagalogin standardisoitu muoto filipino on yksi Filippiinien kahdesta virallisesta kielestä.[1] Tagalogilla on hieman yli 23,8 miljoonaa puhujaa, mikä tekee siitä maailman 59. puhutuimman kielen.[2] Sen tärkein puhuma-alue on Luzonin saari. Yli puolet filippiiniläisistä kuitenkin osaa sitä jossakin määrin. Vuoden 2000 väestönlaskennassa tagalog oli myös Yhdysvaltain kuudenneksi puhutuin kieli siirtolaisuuden seurauksena.[3] Kieli on elinvoimainen, ja sen läheisiä sukulaiskieliä ovat muun muassa kasiguranin ja kamayo. Tagalogilla katsotaan olevan kahdeksan päämurretta.[4] HistoriaSana tagálog tulee muodosta tagá-ílog, joka taas tulee etuliitteen tagá- 'jonkin paikan asukas' (vrt. suomen -lainen) ja sanan ílog 'joki' yhdistelmästä; sen alkuperäinen merkitys on 'joenvarren asukas'. Tagálogin historian tuntemusta rajoittaa se, että kielestä ei ole kirjoitettuja lähteitä ennen espanjalaisten saapumista 1500-luvulla. Kielitieteellisten metodien perusteella on kuitenkin arvioitu, että kieli ja sen lähisukulaiset ovat lähtöisin Mindanaon saariryhmän koillisosasta tai itäiseltä Visayasilta. Ensimmäinen tagalogilla kirjoitettu kirja on Doctrina Cristiana (Kristillinen oppi) vuodelta 1593. Se kirjoitettiin espanjaksi ja kahdella tagalogin transkriptiolla: toinen Babayin-kirjaimistolla (ks. alla) ja toinen latinalaisilla kirjaimilla.[5]. Kielen historian aikana se on saanut vaikutteita varsinkin espanjasta, min-kiinasta (Fujianin kiina), englannista, malaijista ja Pohjois-Filippiineillä puhutuista sukulaiskielistään. ÄänteetTagalogissa on 21 foneemia: 16 konsonanttia ja viisi vokaalia. Tavurakenne on suhteellisen yksinkertainen. Jokaisessa tavussa on vähintään yksi konsonantti ja yksi vokaali. Vokaalit
Neljä tärkeää diftongia ovat [iw], [aj], [aw] ja [uy]. Lähde:[6] KonsonantitAlla on taulukko tagalogin konsonanteista. Äng-äänne (velaarinen nasaali) voi esiintyä kaikissa asemissa, myös sananalkuisena, toisin kuin useimmissa eurooppalaisissa kielissä mukaan lukien suomi.
Lähde:[6] PainoSanapaino on tagalogissa foneeminen. Pääpaino esiintyy joko sanan viimeisellä tai toiseksi viimeisellä tavulla. Pää- ja sivupaino pidentää kyseisen tavun vokaalin, paitsi sanan viimeisellä tavulla. Fonologia
KirjoitusBabayinEnnen kuin espanjalaisten siirtomaavallan myötä siirryttiin latinalaisiin aakkosiin, käytettiin suhteellisen laajasti Babayin-abugidaa (kirjoitusjärjestelmää, jossa yksi merkki ilmaisee konsonanttia ja sen yhteydessä oleva vokaali ilmaistaan tarkemerkillä), joka kuuluu ns. brahmilaisiin kirjoitusjärjestelmiin, eli se polveutuu alkuaan Devanagari-kirjoituksesta, jota alun perin käytettiin sanskritin kirjoittamiseen. Sen edeltäjät ovat ilmeisesti kulkeutuneet Filippiineille Jaavan ja Sulawesin kautta, sillä näillä saarilla on käytetty samankaltaisia järjestelmiä. Latinalainen aakkosto1900-luvun alkupuolelle tagalogia kirjoitettiin monilla eri espanjan ortografiaan pohjautuvilla järjestelmillä. Kun tagalogista tuli kansallinen kieli vuonna 1937, kieliopintutkija Lope K. Santos esitti kahdenkymmenen kirjaimen aakkoston nimeltä balarilà (A B K D E G H I L M N Ng O P R S T U W Y). Aakkostoa on sittemmin muokattu, ja uusimman, vuonna 1987 tehdyn uudistuksen seurauksena tagalogia kirjoitetaan seuraavilla 28 kirjaimella: A B C D E F G H I J K L M N Ñ Ng O P Q R S T U V W X Y Z TarkemerkitTarkemerkkejä ei normaalissa kirjoituksessa merkitä. Niitä kuitenkin käytetään sana- ja oppikirjoissa tarkentamaan ääntämystä. Tarkemerkkejä on kolmenlaisia: Akuutti aksentti eli pahilís
Graavi aksentti eli paiwà
Sirkumfleksiaksentti eli pakupyâ
ng ja mgaGenetiivin tunnus ng ja monikon tunnus mga ovat lyhenteitä ja lausutaan nang [naŋ] ja mangá [mɐ'ŋa]. Lähteet
Aiheesta muuallaWikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tagalog.
|