Ulf Stark
Ulf Stark (12. heinäkuuta 1944 Stureby, Tukholma, Ruotsi[1] – 13. kesäkuuta 2017 Tukholma[2]) oli ruotsalainen kirjailija, joka tunnettiin erityisesti lastenkirjailijana. Hänen läpimurtoteoksensa vuodelta 1984 on Dårfinkar & Dönickar, ja häntä pidettiin yhtenä Ruotsin merkittävimmistä lasten- ja nuortenkirjailijoista. Tärkeimpiä teoksia ovat Voitko vislata Hanna (Kan du vissla Johanna?) ja Min vän Percys magiska gymnastikskor. Elämäkerta ja uraStark vietti lapsuutensa Tukholman esikaupungissa Sturebyssä, jonne hän myöhemmin palasi monissa kirjoissaan. Hänen kirjailijanuransa alkoi varhain. Jo lukioikäisenä hänet vei kirjailijapiireihin koulutoveri Peter Curman, ja 19-vuotiaana hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Ett hål till livet. Ura pääsi vauhtiin, ja pian ilmestyi toinen runokokoelma ja romaani. Sen jälkeen hän kirjoitti ajoittain Expressenin kulttuurisivuille. Hänen ensimmäinen lastenkirjansa Petter och den röda fågeln ilmestyi 1975, mutta todellisen läpimurtonsa hän sai vasta 1984 kirjalla Hömpät ja niuhot (Dårfinkar & dönickar). Tämä kirja Simonesta, jota luullaan Simon-nimiseksi pojaksi, toi hänelle Bonniers Juniorförlagin lastenkirjakilpailun voiton. Kirjasta tehtiin pian televisiosarja ja vuonna 2009 musikaali Tukholman kaupunginteatteriin. Anna Höglundin kuvittama kuvakirja Jaguaari (Jaguaren) sai 1988 Nils Holgersson -mitalin. Starkin osin omaelämäkerrallista teosta Min vän Percys magiska gymnastikskor (1991) seurasivat Min vän shejken i Stureby (1995) ja Min vän Percy, Buffalo Bill och jag (2004). Vuonna 1992 ilmestynyt Voitko vislata Hanna?, jonka senkin kuvittaja on Anna Höglund, oli ehdokkaana August-palkinnon saajaksi. Tästäkin kirjasta tehtiin elokuva, ja sitä on esitetty Ruotsin televisiossa joka joulu vuodesta 1994 lähtien. Stark teki yhteistyötä monien kuvittajien kanssa, joista esimerkkejä ovat Anna Höglund, Mati Lepp ja suomalainen Linda Bondestam. Kirjoistaan tehtyjen elokuvien käsikirjoitukset hän on tehnyt itse. Ulf Stark oli 1989–1998 Svenska barnboksakademienin jäsen tuolilla nro 17. Oma pieni pikkuruinen oli vuonna 2014 Finlandia Junior -palkintoehdokas. Ehdokkuutta kritisoitiin, mutta Kirjasäätiö hyväksyi sen, sillä teoksen julkaisuoikeudet osti suomalainen Schildts & Söderströms, joka myi oikeudet Teokselle ja Ruotsiin.[3] Kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen arvosteli ehdokkuutta hyvin voimakkaasti: ”Finlandia Junior -palkinnon ehdokasasettelussa on kuitenkin menty hakoteille, jos kotomaan tarjonnasta ei löydy riittävästi laadukasta kirjallisuutta.” Hän huomauttaa lisäksi, että suomalainen lastenkirjallisuus jää muutenkin käännöskirjojen jalkoihin.[4] Starkin leski on suomalainen Janina Orlov, joka kääntää kirjallisuutta suomesta ruotsiksi.[3] TuotantoAlkukielellä
Suomennettuja teoksia
Elokuvakäsikirjoituksia
Palkintoja ja tunnustuksia
Lähteet
Aiheesta muualla
|