Tämä artikkeli käsittelee kristinuskon oppien mukaista kaupunkia. Uusi Jerusalem on ollut myös August Nordenskiöldin vuonna 1792 Sierra Leoneen perustaman ihanneyhteisön nimenä.
1300-luvun seinävaate, jossa Johannes näkee Jumalan laskevan Uuden Jerusalemin.
Uusi Jerusalem on kristinuskon mukaan kaupunki, joka lasketaan taivaasta Jumalan asuinsijaksi ihmisten keskelle uuteen maailmankaikkeuteen (uudet taivaat ja uusi maa). Uusi Jerusalem lasketaan vasta aivan aikojen lopussa viimeisen tuomion jälkeen. Se on paikka, jossa Kristuksen seuraajat viettävät ikuisuutensa, ja Jumalan lupausten lopullinen täyttymys.[1]
»Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."» (Ilmestyskirja 21:1-4[2])
