|
Vammaisten syrjintä
Vammaisten syrjintä ilmenee vammaisiin kohdistuvana alentavana tai vihamielisenä suhtautumisena, väkivaltana tai esteettömyyden puutteina toimintaympäristössä.[2] Suomen perustuslain 6. yhdenvertaisuutta koskeva pykälä kieltää vammaisten syrjinnän.[3] Vammaisten syrjintä ilman hyväksyttävää syytä on rikoslain 11. luvun 11. pykälän mukaan kriminalisoitu ”elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä”.[4] Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuoden 2022 kyselyssä 75 prosenttia suomalaisista arvioi vammaiset väestöryhmäksi, joka on muihin verrattuna syrjityssä asemassa.[5] Kansainväliset sopimuksetMyös YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista kieltää syrjinnän.[6] Sopimuksen voimassaolo alkoi 3. toukokuuta 2008, kun yli 20 maata oli ottanut sen käyttöön.[7] Vuoden 2009 lopulla yli 70 valtiota oli ottanut sopimuksen käyttöön.[8] Euroopan unioni otti sopimuksen käyttöön 23. joulukuuta 2010.[9] Suomi allekirjoitti sopimuksen 30. maaliskuuta 2007, ja sopimus otettiin käyttöön vuonna 2016[10][11]. AbleismiAbleismi on sosiaalisen vammaistutkimuksen (Disability Studies) piirissä kehitetty käsite, joka kytkeytyy postmoderniin sosiaaliseen oikeudenmukaisuuden teoriaan.[12] Sen mukaan vammaiset (disabled) ovat sorrettu identiteettiryhmä, jonka kohtaamat vaikeudet johtuvat yhteiskunnan asenteista.[12] Vammaisuus on sosiaalinen konstruktio, joka on muodostettu määrittelemällä normaalisuus vain tietynlaiseksi.[12] Käsitteen käyttäjien mukaan ableismi on rasismiin tai heteronormin oletuksiin verrattava hierarkiajärjestelmä, jossa ihmiset asetetaan paremmuusjärjestykseen, missä kyvykkäät ovat vammaisia parempia. Koska vammattomat ovat "normaaleja", he saavat etuoikeuksia ja valtaa.[13] Ableismi eroaa aktivisti Amu Urhosen mukaan vammaisten syrjinnästä eli disabilismista: ableismia on esimerkiksi se, että elokuvateatterissa on varattu oma paikkansa pyörätuolille, mutta istumapaikat on suunniteltu niin, että pyörätuolin käyttäjä ei voi vapaasti valita mitä tahansa paikkaa, kuten muut teatterissa kävijät.[13][14] Teoksessa Cynical Theories Helen Pluckrose ja James A. Lindsay ovat arvostelleet ableismia epärealistisuudesta ja tosiasioiden sivuuttamisesta. [12] Katso myösLähteet
Aiheesta muualla
|
