|
Vanhemmuus
Vanhemmuus tarkoittaa ihmisen näkökulmasta asemaa toisen ihmisen isänä tai äitinä.[1] Tällöin käytetään erityisesti käsitteitä isyys ja äitiys.[1] Biologinen vanhempi on henkilö, jonka sukusolusta lapsi on saanut alkunsa. Moni lapsen ominaisuus riippuu ensisijaisesti biologisista vanhemmista, toiset enemmän sosiaalisista vanhemmista ja muista kasvattajista. Sosiaalinen vanhempi voi olla ottovanhempi tai muu kasvatusvanhempi kuten isäpuoli tai äitipuoli. Sosiaalinen vanhemmuus on lapsen fyysisen, emotionaalisen, sosiaalisen ja älyllisen kehityksen edistämistä ja tukemista lapsuudesta aikuisuuteen. Vuonna 2015 Suomessa lapsia hankkii arviolta neljä viidestä naisesta ja vajaat kolme neljästä miehestä. 35-vuotiaista lapsia ovat saaneet 73 % naisista ja alle 60 % miehistä.[2] Kulttuurillisia näkökulmia vanhemmuuteenVuonna 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan vastuuntuntoisuus on vanhemman ensisijainen ihanneominaisuus kaikkialla muualla paitsi länsimaissa. Länsimaissa puolestaan ihannoidaan muita kulttuurialueita enemmän myönteistä ja lapsilähtöistä kasvatusta. Samassa tutkimusaineistossa nimenomaan länsimaiset vanhemmat olivat kaikkein uupuneimpia. Asia kävi ilmi 37 maan vertailututkimuksesta, jossa kaikkiaan 11 874 vanhempaa sai omin sanoin kuvata viisi ihannevanhemman ominaisuutta.[3] Aasialaisella kulttuurialueella ihailtiin vastuuntuntoista ja perhekeskeistä vanhemmuutta, afrikkalaisella kulttuurialueella vastuuntuntoista ja kunnioittavaa käytöstä korostavaa vanhemmuutta ja latinalaisamerikkalaisella kulttuurialueella rakastavaa ja vastuuntuntoista vanhemmuutta.[3] Länsimaisissa ihanteissa ei vaikuta painottuvan samalla tavalla tällainen vastuullisuus, jossa ollaan tietoisia omista velvollisuuksista vanhempana ja otetaan vastuuta lapsesta, kasvatuksesta, päätöksenteosta sekä rajojen asettamisesta. Länsimaiset ihanteet ovat pehmeämpiä ja lapsikeskeisempiä, enemmän myönteisyyteen ja empaattisuuteen liittyviä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että asuinmaa ei yksinään selitä vanhemmuuden ihanteita, vaan myös koulutusasteella ja sosiaaliluokalla on merkitystä. Aasian ja Afrikan maissa vähemmän koulutetut vanhemmat painottivat vanhemmuudessa sellaisia teemoja kuten perhe ja kotityöt, kun taas korkeammin koulutetut vanhemmat painottivat vanhemmuudessa sellaisia teemoja kuten raha ja talous. Muilla kulttuurialueilla erot eri koulutusryhmien välillä eivät olleet näin selkeät, mutta jotain eroavaisuuksiakin oli.[3] Toisessa 42 maan vertailututkimussa selvisi, että yksilökeskeinen kulttuuri altistaa vanhempia uupumukselle, esimerkiksi oli Suomessa tutkimuksen mukaan seitsemänneksi uupuneimmat vanhemmat.[4] Vanhemmuus ja onnellisuusFinterveys 2017 -väestötutkimuksen mukaan miltei 90 % alle 7-vuotiaiden vanhemmista piti elämänlaatuaan hyvänä. Tutkimuksen mukaan Suomessa pikkulasten vanhemmat olivat perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä tyytyväisempiä kuin samanikäiset keskimäärin. Silti heilläkin oli uupumusta ja väsymystä. Ne johtuivat enimmäkseen perfektionismista, mutta myös työttömyys ja heikko tulotaso ennustivat niitä. Lapset kuitenkin toivat enemmän myönteisiä kuin kielteisiä asioita. Masennusoireita koki 12 % äideistä ja 6 % isistä, mutta osuudet olivat suunnilleen samat muilla samanikäisillä, samoin merkittävää kuormitusta kokeneiden osuudet.[5] Suomessa kaikkein onnettomimpia parisuhteessa ovat pienten lasten vanhemmat, etenkin isät.[6] Erään saksalaistutkimuksen mukaan ensimmäisen lapsen syntymä vähentää saksalaisen vanhemman onnellisuutta keskimäärin 1,6 yksikköä asteikolla 1–10. 17 prosentilla vähenemä oli ainakin kolme yksikköä. Heistä vain 58 % hankki toisen lapsen kymmenen vuoden sisällä. Esimerkiksi avioero vähensi onnellisuutta vain 0,8 yksikköä ja puolison kuolema tai työttömyys vain 1,0:n yksikön verran.[7][8][9] Vuosien myötä onnellisuus kuitenkin nousi ja oli iäkkäämpänä korkeampi kuin lapsettomilla. Esimerkiksi lasten lähtiessä kotoa haittavaikutus puolisoiden suhteeseen ja toisilleen osoittamaan tukeen voi vähetä, samoin lapsiin kuluvat aika ja raha.[7] Lasten ollessa pieniä vanhemmat ovat usein väsyneitä, sillä heillä voi olla univaikeuksia ja vanhempien kahdenkeskinen huomaavaisuus voi jäädä vähemmälle ja puolison huomioon ottaminen voi täten unohtua.[10] Vanhemmuus mahdollistaa myös isovanhemmuuden. Tutkimusten mukaan lapsenlapsen syntymä parantaa elämänlaatua ja lisää tyytyväisyyttä elämään, etenkin naisilla.[11][12] KatuminenLasten hankkimisen katumista pidetään tabuna.[13][14] Tutkimusten perusteella 5–14 % vanhemmista katuu lapsen hankkimista ja toivoisi pysyneen lapsettomana.[15] Toisaalta Yhdysvalloissa ja Saksassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että katuvien vanhempien osuus voi olla jopa 17 %.[16] Saksalaisessa "Regretting Parenthood" -tutkimuksessa todettiin, että 19 prosenttia äideistä ja 20 prosenttia isistä katuu lasten hankkimista. Katumisen todennäköisyydessä ei ollut juurikaan eroavaisuuksia, vaikka oma lapsi olisi "unelmalapsi" tai vaikka vanhemmat rakastivat lastaan.[17] 77 prosenttia vanhemmista koki, että vanhemmuus tuo tyytyväisyyttä.[18] Katso myösLähteet
Aiheesta muualla Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vanhemmuus. |
