|
Varieteen valot
Varieteen valot (ital. Luci del varietà) on italialainen elokuva vuodelta 1950, ja sen on ohjannut Federico Fellini yhteistyössä Alberto Lattuadan kanssa. Elokuva aloitti Fellinin ohjaajanuran, mutta sen ohjaus, käsikirjoitus ja tuotanto syntyivät yhteistyössä Alberto Lattuadan kanssa. Sitä ennen Fellini oli työskennellyt lähinnä käsikirjoitusten parissa, joista erityisen muistettava on Roberto Rossellinin Rooma – avoin kaupunki. Lattuada taas oli uransa vakiinnuttanut kunnioitettu neorealististen elokuvien ja kirjojen pohjalta syntyneiden elokuvien ohjaaja. Elokuvan aiheen keksi Lattuadan vaimo Carla Del Poggio, joka oli haaveillut tanssijan urasta ennen kuin Vittorio De Sica houkutteli hänet ensimmäisen oman ohjaustyönsä (Maddalena, zero in condotta, 1940) tähdeksi. Harva uskoi, että tästä elokuvasta tulisi yleisömenestys, ja siitä syystä sen tuotanto jouduttiin tekemään omilla rahoilla, säästetyillä ja lainatuilla. Lattuada, Del Poggio, Fellini ja hänen vaimonsa Giulietta Masina sijoittivat kaikki rahansa elokuvan tuotantoon, ja Lattuadan sisar Bianca sai palkattoman tuotannonjohtajan osan. Lattuadan isä, säveltäjä Felice Lattuada sai niin ikään ilmaiseksi tehdä musiikin elokuvaan. Kriitikot ylistivät elokuvan korkeaa taiteellista tasoa mutta kuten monet olivat epäilleet se ei vetänyt suurta yleisöä vaan tuotti valtavan taloudellisen tappion, ja velkojen maksamiseen meni vuosia. Lattuada kertoi myöhemmin, että hänen oli suorastaan pakko tehdä seuraavasta elokuvastaan (Anna, 1951) kaupallinen melodraama, jotta voisi jonkin verran lyhentää velkaansa.[1] Italian elokuvakriitikkojen liitto myönsi Giulietta Masinalle Nastro d’argento -palkinnon parhaasta sivuosasuorituksesta.lähde? JuoniVarieteen valot on haikeansävyinen tarina kiertueella kulkevasta kakkosluokan teatteriryhmästä. Näyttelijät, tanssijat ja muut esiintyjät ponnistelevat leipänsä eteen pienille yleisöille kaupunki kaupungin perään. Fellinin vaimon Giulietta Masinan esittämän uskollisen rakastajattaren Melinan harmiksi seurueen johtaja Checco rakastuu nuoreen tulokkaaseen Lilianaan. Näyttelijät
VastaanottoLexikon des Internationalen Films kirjoittaa, että elokuva viittaa ohjaajan ”myöhempiin mestariteoksiin”. Varieteen valot on sen mielestä ”terävästi havainnoiva, huumorilla ja myötätunnolla höystetty satiiri maaseutua kiertävän varieteen maailmasta.”[2] Ennio Flaiano arvostaa kirjoituksessaan vuodelta 1951 tekijöiden viileää suhtautumista elokuvan aiheen draamallisiin mahdollisuuksiin ja hiukan epäilevää asennetta seurueen tähtösiin. Hän kirjoittaa kritiikissään aikakauskirjassa Il mondo[3]:
 Mikael Fränti tukeutuu Felliniin perehtyneeseen tutkijaan Peter Bondanellaa luonnehtiessaan, että Fellinin kolmesta ensimmäisestä elokuvasta, joista Varieteen valot on ensimmäinen, syntyy trilogia, jonka henkilöissä törmäävät yhteen illuusio ja konventio, sosiaalinen naamio ja aito persoonallisuus.[4] Lähteet
Aiheesta muualla
Federico Fellinin ohjaamat elokuvat
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
