Yhdysvaltain kansalliskaarti
Yhdysvaltain kansalliskaarti (engl. United States National Guard) on Yhdysvaltain armeijan reservi, johon kuuluvat maan jokaisen osavaltion sekä Guamin, Yhdysvaltain Neitsytsaaret, Puerto Ricon ja Washington DC:n alueellisten kansalliskaartien sotilashenkilöt. Kansalliskaarti toimii apujoukkoina luonnonkatastrofien ja suurtulipalojen selvityksissä. Kansalliskaartin yksikköjä on myös lähetetty ulkomaille sotimaan. Vuonna 2005 kansalliskaartin reservit muodostivat ajoittain yli puolet Irakissa sotineista joukoista.[1] Kansalliskaartia on käytetty ajoittain tukahduttamaan levottomuuksia kotimaassa. Vuoden 1992 Los Angelesin mellakoissa kaupunkiin lähetettiin yli 9 800 kansalliskaartilaista.[2] Elokuussa 2014 kansalliskaarti lähetettiin Fergusoniin, Missouriin valvomaan protesteja sen jälkeen, kun poliisi oli ampunut aseettoman mustan miehen.[3] Huhtikuussa 2015 kansalliskaarti lähetettiin järjestyksenpitoon Baltimoreen, kun kaupungissa mellakoitiin mustan miehen kuoltua pidätyksen yhteydessä.[4] Yhdysvaltain kongressitalon valtauksen takia tammikuussa 2021 Virginian, Marylandin, Delawaren, New Jerseyn ja Washington D.C:n kansalliskaartien joukkoja lähetettiin pääkaupunkiin suojelemaan kongressirakennusta sekä muita tärkeitä rakennuksia.[5] Huomattava osa kansalliskaartin joukoista pysyi Washington D.C:ssä presidentin virkaanastujaisiin asti 20.1.2021 sekä pidempään.[6] Yhdysvalloissa on myös ilmakansalliskaarti (engl. Air National Guard), jolla on käytössään myös lentoyksiköitä; sen lentäjät ovat joko harrastajia tai joskus ammattilentäjiä, jotka haluavat päästä lentämään taistelukoneilla, kuljetuskoneilla (C-130), ilmatankkauskoneilla tai helikopterilla normaalisti arkityönään lentämiensä matkustajakoneiden sijaan.lähde? Vahvuus ja etuudetKansalliskaartin vahvistetussa vahvuudessa on noin 342 000 henkilöä, josta käytössä on 303 000 henkilöä. Upseereita on 36 600 ja lisäksi reservissä 8 565 upseeria (Warrant Officer). Naisten osuus kansalliskaartissa on 16,45 prosenttia. Suurin ikäluokka on 17–28-vuotiaat, joita on 54,60 prosenttia vahvuudesta (190 109).[7] Kansalliskaartissa palvelevat saavat monenlaisia etuja vastineeksi osa-aikaisesta palveluksestaan. Yli 20 vuotta palvelleet saavat täyden armeijan eläkkeen. Muita etuuksia ovat mm.:[8]
Budjetti ja volyymiVuoden 2016 kokonaisbudjetti on 15,84 mrd. USD. Heidän käytössä on mm. 25 377 rakennusta ja 110 koulutuskeskusta. Yhteisö käsittää runsaat 2 500 toimintapaikkaa. Budjetti koostui seuraavista osista[7]:
Organisaatio ja rakenneYhdysvaltain kansalliskaarti käsittää 39 prosenttia armeijan asevoimasta ja koostuu seuraavasti: 14 alueellista komentokeskusta (Command & Control HQ) sisältäen 8 divisioonaa, logistiikkakeskukset, ohjustorjunnan komentokeskuksen, sotilaspoliisin komentokeskuksen, kansalliskaartin lennoston komentokeskuksen ja huoltokeskuksen. Lisäksi organisaatiossa on erikoisjoukot, 27 prikaatillista taistelujoukkoja, 45 prikaatia monitoiminnalisia tukiprikaateja, 51 kpl toiminnallisia tukiprikaateja ja 514 pataljoonaa (MTOE).[7] Jokaisella osavaltiolla ja territoriolla on oma kansalliskaartinsa. Ne jaetaan hallinnollisesti kuuteen alueeseen (merkitään roomalaisin numeroin) ja kaarteja on yhteensä 54:[9]
Kunkin osavaltion ja territorion kansalliskaartin ylipäällikkönä toimii kyseisen osavaltion tai territorion kuvernööri. Ainoa poikkeus on Columbian liittopiirin kansalliskaarti, jonka johdossa on Yhdysvaltain presidentti. Presidentti voi myös ottaa osavaltion tai territorion komentoonsa, mikäli kaartia tarvitaan liittovaltion tehtävissä tai se lähetetään ulkomaille.[10] Mobilisoitu armeija 11.9.2001 jälkeen
CONUS (contiguous United States) = osavaltioiden käytössä CENTCOM (United States Central Command) = Yhdysvaltain asevoimien sotatoimialueen päämaja Lähi-idässä[7] Kansalliskaartin tunnettuja jäseniä
Lähteet
Aiheesta muualla
|