Yhdysvaltain presidentinvaalit 1980

Yhdysvaltain presidentinvaalit 1980

1976 ← 4. marraskuuta 1980 → 1984

538 valitsijamieskokouksen valitsijamiesääntä 270 valitsijamiesääntä tarvitaan voittoon Äänestysprosentti 52,6 %[1] 0,9 %-yks.   Ehdokas Ronald Reagan Jimmy Carter John B. Anderson Puolue Republikaanit Demokraatit Sitoutumaton Kotiosavaltio Kalifornia Georgia Illinois Varapresidenttiehdokas George H. W. Bush Walter Mondale Patrick Lucey Valitsijamiesäänet 489 49 0 Voitetut osavaltiot 44 6 + DC 0 Äänet 43 903 230 35 480 115 5 719 850 Kannatus 50,7 % 41,0 % 6,6 %

Punaisissa osavaltioissa Reagan voitti valitsijamiehet ja sinisissä Carter. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän. [2]

Presidentti ennen vaaleja Jimmy Carter Demokraatit Uusi presidentti Ronald Reagan Republikaanit

Yhdysvaltain vuoden 1980 presidentinvaalit pidettiin 4. marraskuuta 1980. Republikaanipuolueen ehdokas Ronald Reagan voitti demokraattiehdokkaan ja istuvan presidentin Jimmy Carterin. Kolmanneksi tuli sitoutumaton ehdokas, republikaani John B. Anderson. Monien analyytikkojen mukaan presidentti Jimmy Carterin kykenemättömyys ratkaista Iranin panttivankikriisi johti lopulta hänen tappioonsa Reaganille.

Ehdokkaat

• John B. Anderson, Illinois
• Howard Baker, Tennesseen senaattori
• George H.W. Bush, CIA-johtaja
• John Connally, Texasin kuvernööri,
• Phil Crane, edustajainhuoneen jäsen Illinoisista
• Bob Dole, Kansasin senaattori
• Ronald Reagan, Kalifornian kuvernööri

Reagan voitti esivaalit ja valitsi varapresidenttiehdokkaakseen George H. W. Bushin.

Ehdokkaat

• Jerry Brown, Kalifornian kuvernööri
• Jimmy Carter, istuva presidentti
• Edward M. Kennedy, Massachusettsin senaattori

Presidentti Carterin uudelleenvalinnan haastoi liberaali senaattori Edward "Ted" Kennedy. Kennedyn kampanja, vaikka oli hän paljon vetovoimaisempi ja kampanja persoonallisempi kuin Carterin, oli huonosti organisoitu ja se ei pystynyt pääsemään ylitse henkilökohtaisista ongelmista, eritoten vuoden 1969 auto-onnettomuudesta, jossa menehtyi Kennedyn naispuolinen sihteeri hämärissä olosuhteissa. Vaikkakin puolueen yhtenäisyys Iranin panttivankikriisissä antoi Carterille johtoaseman alkuvaiheessa ja pakotti Brownin pois kisasta, Kennedy teki myöhemmin paluun. Demokraattisen puolueen valtakunnallisessa kokouksessa Kennedy hyväksyi ehdokkuuden ja vaati liberaalimpaa asennetta puolueelle puheessa minkä monet näkivät hänen uransa parhaimpana.

• Ronald Wilson Reagan republikaani 43 903 230 ääntä (50,7 %) 489 valitsijamiestä
• James Earl "Jimmy" Carter demokraatti 35 480 115 ääntä (41 %) 49 valitsijamiestä
• John Bayard Anderson 5 719 850 ääntä (6,6 %) ei valitsijamiehiä
• Ed Clark 921 128 ääntä (1,1 %) 0 David H. Koch ei valitsijamiehiä
• Barry Commoner 233 052 ääntä (0,3 %) ei valitsijamiehiä