|
Ympäristötaide 
Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.
Suuntauksia
Suomalaisia tekijöitä
Ulkomaisia tekijöitä
Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell Teoksia
Ympäristötaide on rakennettuun kulttuuriympäristöön tai luonnonympäristöön tehtyä taidetta. Ympäristötaideteos voi olla myös teko, tapahtuma tai prosessi. Ympäristötaiteeksi voidaan sanoa myös ekologisia asioita käsittelevää taidetta.[1][2] Ympäristötaide sai alkunsa 1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvalloissa.[3] Aluksi ympäristötaide assosioitui selkeimmin veistoksiin, varsinkin maataiteessa ja paikkasidonnaisessa taiteessa (site-specific art). Aiempi kuvanveisto nähtiin vanhanaikaisena. Lisäksi katsottiin, ettei se ollut harmoniassa luonnon kanssa. Lähellä ympäristötaidetta on tilataide, joka tarkoittaa erilaisiin paikkoihin tehtyjä kolmiulotteisia teoksia.[3] Esimerkiksi Kaarina Kaikkosen installaatiot ovat usein myös ympäristötaidetta. SuomessaSuomeen ympäristötaide tuli kesänäyttelyiden rinnalla. Taiteilija saattoi muokata ympäristöä teokseksi sen sijaan että tuo valmiita objekteja puistoihin. Helsingin juhlaviikot oli tässä uranuurtaja.[4] Helsingin taidemuseossa Meilahdessa järjestettiin ensimmäinen suomalaisen ympäristötaiteen näyttely Siirrettävä tuonela vuonna 1983. Myös rakennusta ympäröivä puisto on ollut näyttelykäytössä.[5][6] Lähteet
Aiheesta muualla
Nykytaiteen keinot
Taiteen ja ympäristön peruskäsitteet
|
