|
...ja Helena soittaa (vuoden 1951 elokuva)
...ja Helena soittaa on Lasse Pöystin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1951. Elokuva on Pöystin esikoisohjaus.[1] Elokuva pohjautuu Aino Räsäsen romaaniin ... ja Helena soittaa (1950) ja on toinen Helena-elokuva. JuoniKolmiodraamassa maatilan poika Arttu (Jussi Jurkka) lähtee sotaan vapaaehtoisena. Kun hänen paluunsa viivästyy, hänen morsiamensa Elina (Leena Häkinen) lupautuu haavoittuneena palanneelle rovastin pojalle Karille (Leif Wager). Kun Arttu palaa, myös hänen äitinsä puuttuu sotkun selvittämiseen.[1] Kirjan suhteen tarinaa on tiivistetty ja osittain muutettu, henkilökuvia muokattu ja lisätty joitakin uusia henkilöhahmoja.[2] Lisäksi elokuvan loppu poikkeaa sekä kirjasta että elokuvan käsikirjoituksesta.[2] Näyttelijät
VastaanottoAikalaisarvioissa Lasse Pöysti sai ensi elokuvansa ohjaajana varsin myönteisen vastaanoton.[2] Esimerkiksi Eugen Terttula (Suomen Sosialidemokraatti) kirjoitti: ”Lasse Pöysti rikastuttaa – niin uskaltaa sanoa – jo tällä ensimmäisellä ohjaustyöllään kotimaista elokuvaa.” Samalla linjalla on Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat), joka kiittää elokuvaa tyylikkääksi. Elokuvan heikkoudet löytyivät Aino Räsäsen tarinasta, jota esimerkiksi Ville Repo (Uusi Suomi) piti pintapuolisena, kepeänä ja hajanaisena. Näyttelijät eivät saaneet erityisemmin kehuja, mutta sen sijaan kuvaaja Esko Töyri ja säveltäjä Einar Englund saivat.[3] Tv-kriitikko Arto Pajukallio (Helsingin Sanomat) pitää filmiä neljästä Helena-elokuvasta parhaana.[4] Elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1952 keskitasoa selvästi parempi, vaikka tuona vuonna kotimaisista elokuvista oli jopa ylitarjontaa.[2] Lähteet
Aino Räsäsen Helena-sarjan kirjoihin perustuvat elokuvat
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
