|
Ari Puheloinen
Ari Tapani Puheloinen (s. 26. joulukuuta 1951 Taipalsaari) on suomalainen kenraali evp., Vapaudenristin ritarikunta kansleri ja Suomen puolustusvoimain komentaja vuosina 2009–2014.[1] Hän oli ensimmäinen puolustusvoimain komentaja, jolla oli määräaikainen virka.[2] Puheloinen valmistui Kadettikoulusta vuonna 1974.[1] Hänen palveluspaikkojaan ovat olleet Uudenmaan rakuunapataljoona,[3] Panssariprikaati, Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta, Pääesikunta, Puolustusneuvosto ja Itäinen maanpuolustusalue. Hän on hoitanut kansainvälisiä tehtäviä ja täydentänyt opintojaan Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa.[1] Tausta ja yksityiselämäAri Puheloinen syntyi työläisperheeseen, viisihenkisen poikakatraan toiseksi vanhimpana. Hänen taustansa on korkeaksi upseeriksi poikkeuksellinen, sillä kenraalien perhetaustoja selvittäneen Veli-Matti Syrjön mukaan itsenäisen Suomen kenraalikuntaan on ollut todella vaikea päästä kohoamaan yhteiskunnan alimmista kerroksista. Tosin Puheloinen ei ole ensimmäinen työläistaustasta tullut puolustusvoimain komentaja. Esimerkiksi jääkärikenraali Kaarlo Heiskanen oli muonarengin poika. Puheloisen isä oli sähköasentaja ja äiti siivooja. Perhe eli Saimaan rannalla pienessä sahayhteisössä Lappeen pitäjän Lamposaaressa. Myöhemmin perhe muutti Luumäelle.[4] Puheloinen solmi vuonna 2007 toisen avioliittonsa. Hänen puolisonsa Tiina Elina Laisi-Puheloinen (s. 1971) on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri. Hän on suorittanut reserviupseeritutkinnon vuonna 1997[4] ja hänet ylennettiin majuriksi itsenäisyyspäivänä 2021.[5] Laisi-Puheloinen on työskennellyt muun muassa Sanoma-konsernissa ja nimitettiin keväällä 2012 Iskun pääkaupunkiseudun liiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi.[6] Ari Puheloisella on kaksi lasta ensimmäisestä avioliitosta. Puheloinen on toiminut myös UPM-Kymmene Oyj:n hallituksen jäsenenä.[7] UraVarusmiespalvelusMonenlaisia töitä tehnyt Puheloinen meni vapaaehtoisesti armeijaan välittömästi ylioppilaskirjoitusten jälkeen kesäkuussa 1970. Hän kotiutui reservin kornettina Uudenmaan Rakuunapataljoonasta toukokuussa 1971. Seuraavan kesän hän palveli armeijassa kouluttajana.[4] KadettikouluunPuheloinen luopui opiskelupaikoistaan Tampereen yliopistossa ja Helsingin kauppakorkeakoulussa ja suuntasi sen sijaan kadettikouluun Santahaminaan. 58. kadettikurssin päätteeksi 1974 Puheloinen sai kunniamiekan kurssilaisten lippuäänestyksen tuloksena. Upseeriopintoihin kuuluneisissa kieliopinnoissa Puheloinen oli valinnut pitkäksi kieleksi venäjän, jonka osaamista hän vielä täydensi yliopistossa.[4] Moskovan komennus ja lisäoppia SotakorkeakoulustaVuonna 1978 Puheloinen lähetettiin kolmen muun suomalaisen upseerin kanssa opiskelemaan neuvostoliittolaiseen sotilaskouluun Moskovan lähelle. Viiden kuukauden kurssin jälkeen hän sai todistuksen ”moottoroitujen jalkaväkijoukkojen taktillisen komentajakurssin” suorittamisesta. Ennen Neuvostoliiton-komennusta hän oli toiminut panssarimiesten kouluttajana, tehnyt ohessa tulkin töitä ja vapaa-aikanaan suomentanut venäläisten panssarivaunujen käyttö- ja huoltokirjoja.[4] 1980-luvun alussa Puheloinen jatkoi opintojaan Sotakorkeakoulussa (nykyinen Maanpuolustuskorkeakoulu). Vuosina 1983–1986 hän jatkoi Pääesikunnassa toimistoupseerina tiedusteluosastolla. Venäjäntaitoisen Puheloisen vastuualue koski ”idän suuntaa”.[4] 1980-luvun loppupuolella Puheloinen palveli apulaissotilasasiamiehenä Suomen Moskovan-suurlähetystössä. Hän seurasi läheltä glasnostin ja perestroikan vauhtiinpääsyä.[4] Yhteyksien avaaminen siviilihallintoon ja länteenPalattuaan Moskovasta Puheloinen vietti Pääesikunnassa muutaman vuoden. Hän työskenteli pääministerien Harri Holkerin ja Esko Ahon johtaman puolustusneuvoston yleissihteerin apulaisena, mistä majuri Puheloinen pääsi näkemään sisältä päin puolustusvoimain ja siviilihallinnon yhteistyötä.[4] Vuonna 1993 Puheloinen palasi 13 vuoden tauon jälkeen varuskuntaan Panssariprikaatin pataljoonankomentajaksi. Samaan aikaan Suomi suuntautui poliittisesti kohti länttä. Puheloinen lähetettiin ensin Wieniin Etyjin palvelukseen ja myöhemmin Pääesikuntaan aloittamaan Nato-yhteistyötä. 1996 Puheloinen valittiin Harvardiin ”varttuneiden vaikuttajien” tutkimusohjelmaan. Hän kirjoitti englanninkielisen tutkimuksen Venäjän geopoliittisista intresseistä Baltiassa.[4] Tie puolustusvoimain komentajaksi avautuuViimeistään vuonna 1997 Ari Puheloisen nimi nousi esiin Pääesikunnan sisällä epävirallisissa yhteyksissä mahdollisena tulevana puolustusvoimain komentajana; komentajaputken aiemmin läpäisseistä myös Gustav Hägglund oli opiskellut Harvardissa ja Juhani Kaskeala palvellut myös puolustusneuvoston yleissihteerinä. Julkisen spekulaation Puheloisen mahdollisuuksista aloitti viimeistään Helsingin Sanomien Arto Astikainen puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 2001 julkaistussa Juhani Kaskealan haastattelussa, jonka lopussa julkaistiin nimilista tämän seuraajaehdokkaista. Prikaatikenraali Puheloinen oli kärjessä.[4] Puheloinen työskenteli Kaskealan lähipiirissä ensin Pääesikunnan operatiivisella osastolla valmiuspäällikkönä ja kolme vuotta Itäisen maanpuolustusalueen komentajana Mikkelissä.[4] Vuonna 2007 Puheloinen nimitettiin pääesikunnan päälliköksi: virka toimi samalla astinlautana puolustusvoimain komentajan tehtävään. Hänen valintansa ratkaisi käytännössä neljä henkilöä. Nimitystä valmisteltiin jo Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana, jolloin Puheloinen nousi puolustusvoimain kakkosmieheksi. Ratkaisun tekivät ylipäällikkö, tasavallan presidentti Tarja Halonen, komentajana toiminut Kaskeala ja puolustusministeri Seppo Kääriäinen. Lopullisen valinnan tekivät Halonen, Kaskeala ja Kääriäisen seuraaja Jyri Häkämies.[4] Puolustusvoimain komentajan adjutanttina toimi majuri Jyri Raitasalo. Puheloisen jäätyä eläkkeelle puolustusvoimien komentajaksi nousi elokuussa 2014 Jarmo Lindberg.[8] Sotilasarvot
Kunnianosoituksia
Julkaisuja
Lähteet
Aiheesta muualla
Information related to Ari Puheloinen |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
