Bohrium
Bohrium on transuraaneihin kuuluva keinotekoinen radioaktiivinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Bh (lat. bohrium) ja järjestysluku 107. Pysyvin tuotettu isotooppi on 270Bh, jonka puoliintumisaika on noin 3,8 minuuttia. On jotain viitteitä, että vielä pitemmän puoliintumisajan isotooppeja on olemassa, mutta tämä on epävarmaa.[1] Bohrium kuuluu jaksollisen järjestelmän 7. ryhmän siirtymäalkuaineisiin ja kemialtaan muistuttaa sen yläpuolella olevaa reniumia, mutta sen kemiallisia ominaisuuksia ei täysin tunneta. Bohriumilla ei ole käyttöä perustutkimuksen ulkopuolella. HistoriaEnsimmäisenä jälkiä bohriumista havaitsi vuonna 1976 neuvostoliittolaisen Juri Oganesjanin ryhmä Dubnassa pommittamalla vismutti-isotooppia 204Bi raskailla kromiytimillä 54Cr. Vuonna 1981 saksalainen tutkimusryhmä, jota johtivat Peter Armbruster ja Gottfried Münzenberg, Darmstadtin GSI-instituutissa (saks. Gesellschaft für Schwerionenforschung, engl. Institute for Heavy Ion Research) pommitti 204Bi-kohtiota 54Cr-ytimillä, jolloin syntyi viisi atomia bohriumin 262Bh-isotooppia:
IUPAC:n ja IUPAP:in yhteinen Transfermium Working Group (TWG) tunnustivat virallisesti vuonna 1992 GSI-ryhmän alkuaineen löytäjiksi.[2] Nimestä on ollut kiistaa, mutta 1997 lähtien nimeksi on hyväksytty bohrium, joka on johdettu tanskalaisen fyysikon Niels Bohrin (1885–1962) nimestä. IsotoopitBohriumilla ei ole pysyviä tai luonnossa esiintyviä isotooppeja. Sille tunnetaan 11 radioaktiivista isotooppia, näiden massaluvut ovat välillä 260–274. Massalukujen 263, 268, 269 ja 273 isotooppeja ei ole löydetty. Isotoopeista vakain on 270Bh, jonka puoliintumisaika on noin 3,8 minuuttia.[a] Isotooppi 271Bh saattaa olla tätäkin pitkäikäisempi, mutta tästä ei ole varmuutta.[b] Seuraavaksi stabiileimmat ovat 274Bh, jonka puoliintumisajaksi on mitattu 60±30 s, 267Bh (22±10 s) ja 272Bh (11,3±1,8 s). Kaikkien muiden isotooppien puoliintumisajat ovat alle kymmenen sekuntia, useimmiten vain joitain sekunnin murto-osia. Lisäksi bohriumilla on yksi metastabiili ydinisomeeri 262mBh.[1] Bohriumin isotoopit hajoavat lähes yksinomaan alfahajoamisella ja joskus harvoin spontaanilla fissiolla. Teoreettisesti on laskettu eräiden isotooppien kykenevän β+-hajoamiseen, mutta tällaista ei ole kokeellisesti havaittu (merkintä β+ ? taulukossa). Taulukossa on kaikki tunnetut isotoopit, joiden olemassaolo ja puoliintumisaika on pystytty kokeellisesti varmentamaan (vuonna 2016):[1]
Huomautukset
Lähteet
Aiheesta muuallaWikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bohrium.
|