Bohrium

	Seaborgium ← Bohrium → Hassium
	Re; ↑; Bh; ↓; ; ;
	; Koko taulukko
	Yleistä
Nimi	Bohrium
Tunnus	Bh
Järjestysluku	107
Luokka	siirtymämetalli
Lohko	d-lohko
Ryhmä	7. siirtymäalkuaine
Jakso	7
Tiheys	- · 103 kg/m3
Kovuus	- (Mohsin asteikko)
Väri	-
Löytövuosi, löytäjä	1981, GSI, Peter Armbrusterin ja Gottfried Münzenbergin ryhmä
	Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)	(270)
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	- pm
Kovalenttisäde	- pm
Van der Waalsin säde	- pm
Orbitaalirakenne	[Rn]5f146d57s2
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 32, 32, 13, 2
Hapetusluvut	-
Kiderakenne	-
	Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	-
Sulamispiste	- K (- °C)
Kiehumispiste	- K (- °C)
Moolitilavuus	- · 10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö	- kJ/mol
Sulamislämpö	- kJ/mol
Höyrynpaine	- Pa - K:ssa
Äänen nopeus	- m/s - K:ssa
	Muuta
Elektronegatiivisuus	- (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus	- S/m
Lämmönjohtavuus	- W/(m·K)
CAS-numero	54037-14-8
	Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Bohrium on transuraaneihin kuuluva keinotekoinen radioaktiivinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Bh (lat. bohrium) ja järjestysluku 107. Pysyvin tuotettu isotooppi on ²⁷⁰Bh, jonka puoliintumisaika on noin 3,8 minuuttia. On jotain viitteitä, että vielä pitemmän puoliintumisajan isotooppeja on olemassa, mutta tämä on epävarmaa.^[1]

Bohrium kuuluu jaksollisen järjestelmän 7. ryhmän siirtymäalkuaineisiin ja kemialtaan muistuttaa sen yläpuolella olevaa reniumia, mutta sen kemiallisia ominaisuuksia ei täysin tunneta. Bohriumilla ei ole käyttöä perustutkimuksen ulkopuolella.

Historia

Ensimmäisenä jälkiä bohriumista havaitsi vuonna 1976 neuvostoliittolaisen Juri Oganesjanin ryhmä Dubnassa pommittamalla vismutti-isotooppia ²⁰⁴Bi raskailla kromiytimillä ⁵⁴Cr.

Vuonna 1981 saksalainen tutkimusryhmä, jota johtivat Peter Armbruster ja Gottfried Münzenberg, Darmstadtin GSI-instituutissa (saks. Gesellschaft für Schwerionenforschung, engl. Institute for Heavy Ion Research) pommitti ²⁰⁴Bi-kohtiota ⁵⁴Cr-ytimillä, jolloin syntyi viisi atomia bohriumin ²⁶²Bh-isotooppia:

²⁰⁹Bi + ⁵⁴Cr → ²⁶²Bh + n

IUPAC:n ja IUPAP:in yhteinen Transfermium Working Group (TWG) tunnustivat virallisesti vuonna 1992 GSI-ryhmän alkuaineen löytäjiksi.^[2]

Nimestä on ollut kiistaa, mutta 1997 lähtien nimeksi on hyväksytty bohrium, joka on johdettu tanskalaisen fyysikon Niels Bohrin (1885–1962) nimestä.

Isotoopit

Bohriumilla ei ole pysyviä tai luonnossa esiintyviä isotooppeja. Sille tunnetaan 11 radioaktiivista isotooppia, näiden massaluvut ovat välillä 260–274. Massalukujen 263, 268, 269 ja 273 isotooppeja ei ole löydetty. Isotoopeista vakain on ²⁷⁰Bh, jonka puoliintumisaika on noin 3,8 minuuttia.^[a] Isotooppi ²⁷¹Bh saattaa olla tätäkin pitkäikäisempi, mutta tästä ei ole varmuutta.^[b] Seuraavaksi stabiileimmat ovat ²⁷⁴Bh, jonka puoliintumisajaksi on mitattu 60±30 s, ²⁶⁷Bh (22±10 s) ja ²⁷²Bh (11,3±1,8 s). Kaikkien muiden isotooppien puoliintumisajat ovat alle kymmenen sekuntia, useimmiten vain joitain sekunnin murto-osia. Lisäksi bohriumilla on yksi metastabiili ydinisomeeri ^262mBh.^[1]

Bohriumin isotoopit hajoavat lähes yksinomaan alfahajoamisella ja joskus harvoin spontaanilla fissiolla. Teoreettisesti on laskettu eräiden isotooppien kykenevän β⁺-hajoamiseen, mutta tällaista ei ole kokeellisesti havaittu (merkintä β⁺ ? taulukossa). Taulukossa on kaikki tunnetut isotoopit, joiden olemassaolo ja puoliintumisaika on pystytty kokeellisesti varmentamaan (vuonna 2016):^[1]

Isotooppi	Puoliintumisaika	Löytövuosi	Hajoamistyyppi ja intensiteetti^[c]
²⁶⁰Bh	41±14 ms	2008	α≈100; SF ?; β⁺ ?
²⁶¹Bh	12,8±3,2 ms	1989	α=95±0,5; SF<5
²⁶²Bh	84±11 ms	1981	α=?; SF<20
^262mBh	9,5±1,6 ms	1981	α=?; SF<10
²⁶⁴Bh	1,07±0,21 s	1995	α=86; SF=14; β⁺ ?
²⁶⁵Bh	1,19±0.52 s	2004	α=?
²⁶⁶Bh	2,5±1,6 s	2000	α≈100; SF ?; β⁺ ?
²⁶⁷Bh	22±10 s	2000	α=100
²⁷⁰Bh	3,8±3,0 min 61(+292–28) s	2007	α=100
²⁷¹Bh	10±8 min^[b]	?	α=100
²⁷²Bh	11,3±1,8 s	2004	α=100
²⁷⁴Bh	60±30 s	2010	α=100

Huomautukset

↑ Isotoopin ²⁷⁰Bh puoliintumisajan virherajat ovat suuria: 61(+292–28) s, joista on symmetrisoitu 3,8±3,0 min.^[1]
↑ ^a ^b Isotoopille ²⁷¹Bh on vain yksi havainto 2,6 min hajoamisesta. Epävarma puoliintumisaika.
↑ Intensiteetti on todennäköisyys prosentteina sille, että ydin hajoaa merkityllä tavalla. Merkintä α=? tarkoittaa että α-hajoamisia on havaittu, mutta prosenttiosuutta ei tiedetä. Merkintä α ? tarkoittaa α-hajoamisen olevan energeettisesti mahdollinen, mutta sitä ei ole havaittu. Vastaavasti muille hajoamistyypeille.

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 7.4.2018. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Discovery of the transfermium elements. Part II: Introduction to discovery profiles. Part III: Discovery profiles of the transfermium elements (Note: For Part I see Pure Appl. Chem., Vol. 63, No. 6, s. 879–886, 1991)

Aiheesta muualla

Luettelo bohriumin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)
The Royal Society of Chemistry (RSC): Bohrium (englanniksi)
PeriodicTable: Bohrium (Bh) (englanniksi)
PubChem: Bohrium (englanniksi)

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[3] Isotoopin ²⁷⁰Bh puoliintumisajan virherajat ovat suuria: 61(+292–28) s, joista on symmetrisoitu 3,8±3,0 min.^[1]

[271Bh-4] Isotoopille ²⁷¹Bh on vain yksi havainto 2,6 min hajoamisesta. Epävarma puoliintumisaika.

[intensiteetti-5] Intensiteetti on todennäköisyys prosentteina sille, että ydin hajoaa merkityllä tavalla. Merkintä α=? tarkoittaa että α-hajoamisia on havaittu, mutta prosenttiosuutta ei tiedetä. Merkintä α ? tarkoittaa α-hajoamisen olevan energeettisesti mahdollinen, mutta sitä ei ole havaittu. Vastaavasti muille hajoamistyypeille.

[nubase2016-1] Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 7.4.2018. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

[2] Discovery of the transfermium elements. Part II: Introduction to discovery profiles. Part III: Discovery profiles of the transfermium elements (Note: For Part I see Pure Appl. Chem., Vol. 63, No. 6, s. 879–886, 1991)

[1]

[2]

[a]

[b]

[c]