|
Renium
 Renium (lat. rhenium) on hopeanvalkoinen, kiiltävä, sitkeä ja venyvä metalli, jonka elektronegatiivisuus on 1,9 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 762 kJ/mol sekä CAS-numero 7440-15-5. Renium on harvinaisempaa kuin kulta tai platina, eikä muodosta mineraaleja, vaan esiintyy pieninä pitoisuuksina muiden metallien malmeissa, erityisesti molybdeniitissä ja gadoliniitissa. Reniumilla on alkuaineista neljänneksi suurin tiheys, kolmanneksi korkein sulamispiste ja toiseksi korkein kiehumispiste[3]. HistoriaRenium on saanut nimensä Saksan läpi virtaavan Reinjoen latinankielisestä nimestä Rhenus. Se löydettiin vasta vuonna 1925, viimeisenä kaikista luonnossa esiintyvistä vakaista, ei-radioaktiivisista alkuaineista. Yksi reniumin löytäjistä, Ida Tacke, oli kotoisin Reinin varrelta.[2] Kemialliset ominaisuudetReniumin sukulaisuus teknetiumin ja mangaanin kanssa ilmenee selvästi yhdisteissä ja näillä aineilla onkin lähes samat hapetusluvut. Tärkeimmät reniumyhdisteet ovat perrenaatteja, ja ne ovat yleensä melko samantapaisia permanganaattien kanssa. Kaliumperrenaatti (KReO4) on varsin pysyvä yhdiste toisin kuin helposti räjähtävä kaliumpermanganaatti. Reniumin yleisin oksidi on reniumheptoksidi (Re2O7) ja muita ovat reniumdioksidi (ReO2), reniumtrioksidi (ReO3) ja Re2O5[4]. Maailman nykyinen (1992) reniumvaranto on noin 3 500 tonnia ja maankuoressa reniumia on 53 mg/t. IsotoopitReniumilla on yksi pysyvä isotooppi 185Re, jota on luonnon reniumista vain 37,4 %. Loput 62,6 % maapallolla esiintyvästä reniumista on lievästi radioaktiivista 187Re isotooppia, jonka puoliintumisaika on erittäin pitkä (≈4,3·1010 vuotta)[5][6] Alkuaineelle tunnetaan 35 muuta radioisotooppia, joiden massaluvut ovat väliltä 160–196. Näistä pysyvin on 183Re, jonka puoliintumisaika on 70 päivää. Seuraaviksi pysyvimmät ovat 184Re (35,4 d), 186Re (3,718 d), 182Re (64,2 tuntia) ja 189Re (24,3 tuntia). Kaikkien muiden radioaktiivisten isotooppien puoliintumisajat ovat alle vuorokauden, useimmiten alle yhden minuutin. Ydinisomeeri 186mRe on erikoinen; sen puoliintumisaika on peräti 200 000 vuotta.[6] Teollisuus ja käyttöMaailmassa arvioidaan olevan 11000–17000 tonnia reniumia ja maailmassa tuotetaan vuosittain metallista reniumia sekä erilaisia reniumyhdisteitä yhteensä noin 35 tonnia. Maailman suurin tuottaja on chileläinen Molymet-yhtiö, joka tuottaa noin 60% maailman reniumtuotannosta – pääasiassa metallisena reniumina, ammoniumperrenaattina ja perreniumhappona.[7] Reniumia lisätään molybdeeni- ja volframilejeerinkeihin parantamaan niiden mekaanisia ominaisuuksia ja korroosion kestoa korkeissa lämpötiloissa. Reniumia käytetään myös lämmön mittaamiseen lämpöparilla aina 2 200 °C:seen ja se on hyvä materiaali sähkökatkaisimiin, sillä se ei hapetu sähkövalokaaren kuumuudessa.[2] Renium on käytössä katalysaattorina öljynjalostuksessa vetykrakkauksessa ja bensiinin reformoinnissa. Lähteet
Aiheesta muualla Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Renium.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
