|
Orvo Saarikivi
Orvo Kullervo Saarikivi (vuoteen 1905 Gröhn; 22. huhtikuuta 1905 Sortavala – 25. elokuuta 1970 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja.[1] Parhaimmillaan Saarikivi oli komediaohjaajana.[2] UraSaarikivi tähtäsi teatteriuralle ja opiskeli Helsingin konservatorion oopperaluokalla ja kävi myös keskikoulun. Hän aloitti uransa järjestäjä-näyttelijänä Helsingin Kansanteatterissa 1932, toimi Suomi-Filmissä järjestäjänä 1935 ja oli Suomi-Filmin ohjaajana 1937–40 sekä Suomen Filmiteollisuudessa 1940–1946, minkä jälkeen hän toimi Suomi-Filmin lyhytelokuvaosaston johtajana aina kuolemaansa asti.[1] Pitkien näytelmäelokuvien ohjaamista hän pääsi kokeilemaan Maria Jotunin Miehen kylkiluun toisena ohjaajana vuonna 1936. Vuonna 1941 hän siirtyi kilpailevan yhtiön Suomen Filmiteollisuuden ohjaajaksi. Kaikkiaan hän ohjasi 19 pitkää näytelmäelokuvaa.[3] Saarikiven kahdestoista ja viimeinen ohjaus SF:lle oli Särkelä itte. Hän sanoi kyllästyneensä kuuntelemaan puhetta rahasta, kun olisi pitänyt puhua taiteesta. Vuonna 1947 Saarikivi siirtyi takaisin Suomi-Filmiin ja hän teki sinne yhden pitkän ohjauksen, Hormoonit valloillaan (1948) ja muuten myi "tilaustöitä metreittäin kiinteään hintaan".[4] Hänen johdollaan lyhytelokuvaosastolla valmistui 1946–1969 parisen tuhatta elokuvaa. Tunnetuimpia Saarikiven ohjauksia ovat neljä Suomisen perhe -elokuvaa eli ns. Suomisen Olli -sarja sekä elokuvat Anu ja Mikko, Anna Liisa ja Särkelä itte. Orvo Saarikiven kasvattipoika Martti Saarikivi näytteli Suomisen Olli -elokuvissa ja toimi myöhemmin niin ikään elokuvaohjaajana. PerheSaarikiven vanhemmat olivat kansanedustajat Santeri Saarikivi ja Lyydi Saarikivi (o.s. Pennanen) ja puoliso vuodesta 1936 näyttelijä Aino Lohikoski.[1] Taidehistorioitsija ja Ateneumin taidemuseon johtaja Sakari Saarikivi ja insinööri Paavo Saarikivi olivat hänen veljiään.[3] Lähteet
Information related to Orvo Saarikivi |
||||||||||||||||||||||||||||
