Romania on jaettu hallinnollisesti 41 piirikuntaan (rom.județ, määräisessä muodossa județul, monikko județe). Pääkaupunki Bukarest on piirikuntajaon ulkopuolella muodostaen oman erikoishallintoyksikkönsä (Municipiul București).
Kun Romania ensimmäisen kerran jaettiin piirikuntiin 1800-luvulla, mallia otettiin Ranskandepartementeista. Piirikuntien lukumäärä ja rajat ovat muuttuneet useaan otteeseen. Nykyinen jako on peräisin vuodelta 1981, jolloin entiset Ilfovin ja Ialomițan piirikunnat järjestettiin uudelleen muodostaen pienemmät Giurgiun, Călărașin, Ialomițan ja Ilfovin piirikunnat. Vuoteen 1997 Ilfov ei ollut itsenäinen piirikunta, vaan se oli riippuvainen pääkaupunki Bukarestista.
Romanian piirikunnat vastaavat Suomen hallintojärjestelmässä lähinnä läänejä. (Unkariksi niistä käytetäänkin, myös Romanian sisäisissä virallisissa asiayhteyksissä, nimitystä megye [mɛɟɛ] ’lääni’: esim. județul Covasna – Kovászna megye.)
Vuoden 1923 perustuslain ja 1925 säädetyn hallinnon yhdenmukaistamislain nojalla Romania jaettiin 71 piirikuntaan (rom.județ) sekä edelleen 489 seutukuntaan (rom.plasă) ja 8 879 kuntaan (rom.comună). Taulukon väkilukutiedot perustuvat vuoden 1930 väestönlaskentaan.
Vuoden 1938 perustuslailla Romania jaettiin fasistisen mallin mukaan hallinnollisesti kymmeneen suuralueeseen (rom.ținut), jotka nimettiin pääosin jokien mukaan: Argeș, Crișuri, Dunării, Jiu, Mării, Mureș, Nistru, Prut, Suceava ja Timiș. Suuralueet muodostettiin yhdistämällä useita piirikuntia, eivätkä niiden rajat noudatelleet mitään historiallista aluejakoa.