Ruotsin läänitRuotsi on jaettu 21 lääniin (ruots. län), jotka on edelleen jaettu 290 kuntaan (ruots. kommun). HistoriaBirger-jaarli ja Maunu Ladonlukko perustivat linnaläänit aikana, jolloin ledungit korvattiin uudella organisaatiolla vakituisten verojen keräämiseksi. Lisäksi perustettiin ylläpitoläänejä kuningasperheen jäsenille, panttiläänejä yksityishenkilöille lainaksi ja palvelusläänejä sotilaspalveluksia vastaan. Tämä linnaläänijako perustui maakuntiin. Uusi lääniorganisaatio muodostettiin vuoden 1634 hallitusmuodon myötä, eivätkä läänien rajat siinä enää olleet täysin yhteneviä maakuntien kanssa. Nykyinen läänijako on pääpiirteissään ollut voimassa vuodesta 1810 lähtien (vuosi sen jälkeen kun Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle). Kolme suurta muutosta on kuitenkin toteutettu:
Lisäksi Kopparbergin lääni muutti nimensä Taalainmaan lääniksi vuoden 1997 alussa. Läänien hallinto-organisaatiotViranomaistehtäviä lääneissä hoitavat lääninhallitukset, jotka ovat osa valtionhallintoa. Poliittisia tehtäviä hoitavat maakäräjät (ruots. landsting), joiden päättäjät läänien asukkaat valitsevat. Lääninhallitus
Lääninhallitus on valtion alueellinen edustaja ja toimii linkkinä läänien ja valtion välillä. Hallitus nimittää lääninhallituksen johtajan, jota kutsutaan maaherraksi. Lääninhallitus vastaa muun muassa tietyistä sosiaalihuoltokysymyksistä ja alueellisesta yhdyskuntasuunnittelusta. Läänintyölautakunta ja metsänhoitohallitus ovat esimerkkejä muista valtiollisista elimistä läänissä. Lääninlautakunta tai vastaava on alisteinen valtiolliselle toimijalle ja työskentelee samoissa kysymyksissä, mutta alueellisella tasolla. Maakäräjät
Maakäräjissä päätöksenteosta vastaa asukkaiden suorilla vaaleilla valitsema maakäräjävaltuusto. Se nimittää maakäräjähallituksen, joka johtaa maakäräjien työtä. Tärkein vastuualue on terveydenhuolto. Muita tavallisia tehtäviä ovat hammashoito, koulutus, kulttuuri (enimmäkseen lääninmusiikki, -teatterit ja -museot) ja elinkeinoelämän tukeminen. Vastuu joukkoliikenteestä jaetaan usein kuntien ja maakäräjien kesken. Maakäräjien toiminta rahoitetaan valtionavustuksilla, maakäräjäverolla ja erinäisillä maksuilla. Gotlannin läänissä ei ole maakäräjiä, vaan sen tehtävistä huolehtii Gotlannin kunta. Skånen läänin maakäräjät ja Länsi-Götanmaan läänin maakäräjät ovat kokeiluluonteisesti saaneet muita maakäräjiä enemmän paikallista itsehallintoa; niillä on esimerkiksi suurempi vastuu aluekehityksestä. Nykyiset läänitJokaisella läänillä on tunnuskirjain, jota käytettiin vuosina 1916–1973 autojen rekisterinumeroissa. Lisäksi lääneillä on kaksinumeroiset koodit, joita käytetään tilastoissa. Kuntien nelinumeroisissa koodeissa kaksi ensimmäistä numeroa kertovat, mihin lääniin kunta kuuluu. Seuraavan taulukon tilastotietojen lähteenä on Statistiska centralbyrån (SCB). Väkiluvun ajankohta on 31.12.2011 ja pinta-alan (maapinta-ala, km²) ajankohta 1.1.2012.
Nykyisen läänijaon tulevaisuus
Ruotsissa hallitus nimittää selvityksiä varten vastuukomitean (ruots. Ansvarskomittén), johon kuuluu jäseniä kaikista valtiopäivillä edustettuina olevista puolueista. Se sai tehtäväkseen selvittää läänien tulevia tehtäviä, rakennetta, lukumäärää ja rajoja. Komitea jätti pääraporttinsa helmikuussa 2007, jossa se ehdotti läänien määrän vähentämistä kuuteen tai yhdeksään. Ajatuksena oli, että jokaisessa läänissä olisi myös vaativan tason sairaanhoitoa ja suuri yliopisto. Uusi läänijako toteutuisi vuonna 2014, jos päätökset siitä tehtäisiin vuonna 2010. Raportin jälkeen läänin ovat neuvotelleet keskenään läänijaosta. Neljä pohjoisinta lääniä haluaa yhdistyä kahdeksi lääniksi. Sveanmaalla aluejako on kaikkein ongelmallisin. Tukholman lääni ei halua yhdistyä muihin lääneihin, mutta tietyt läänit haluaisivat yhdistyä siihen. Jopa Örebron lääni haluaa liittyä Tukholman lääniin, mikä jättäisi Värmlannin läänin yksin. Uppsalan, Gävleborgin ja Taalainmaan läänit ovat pyytäneet lupaa perustaa Sveanmaan alueen, johon kuuluisivat myös Örebron ja Västmanlandin läänit. Lopulta siihen voisivat liittyä myös Värmlannin ja Södermanlandin läänit.[3] Värmlannin läänissä on harkittu myös liittymistä Länsi-Götanmaan lääniin. Entiset läänit RuotsissaSeuraavassa luetteloidaan ne Ruotsin läänit, jotka on perustettu vuoden 1634 hallitusmuodon säätämisen jälkeen, mutta joita ei enää ole olemassa.[4][5][6] Luettelossa ovat mukana vain ne läänit, jotka sijaitsevat Ruotsin nykyisten rajojen sisällä. Siten esimerkiksi Suomen läänit eivät ole luettelossa. Läänitasolla on ollut olemassa myös muunnimisiä hallintoalueita esimerkiksi leskikuningattarien ja kruununperijöiden ylläpidon vuoksi. Läänien kanssa samalla tasolla olleet herttuakunnat lakkautettiin vuonna 1689. Maaherrojen ollessa sotilastaustaisia lääniä on kutsuttu kuvernementiksi ja useaa lääniä yhdessä kenraalikuvernementiksi. Läänien sotilaallinen hallinto lakkautettiin vuoden 1719 hallitusmuodossa. Kreivikunnilla oli laajoja taloudellisia ja hallinnollisia erityisoikeuksia, mutta siitä huolimatta ne olivat lääninhallinnon alaisia. Kaarle XI:n toteuttama iso reduktio lakkautti kreivikunnat vuonna 1680. Vuoden 1634 jälkeen nimitys lääni on elänyt tiettyjen vanhojen linnaläänien keskuksina toimineiden kihlakuntien nimissä. Sitä on käytetty myös tietyillä ruukkialueilla ja bergslageissa. Lakkautetut tanskalaiset läänit nykyisen Ruotsin alueellaTanskan lääninhallinto koostui aiemmin tietystä määrästä suuria läänejä ja suuresta määrästä pienempiä läänejä ja muita hallinnollisia alueita. Trondheimin lääni, johon Jämtland ja Härjedalen kuuluivat koostui esimerkiksi noin 40 pienemmästä läänistä. Läänin jaettiin laskentalääneihin (ruots. räkenskapslän), maksulääneihin (ruots. avgiftslän) ja palveluslääneihin (ruots. tjänstelän). Laskentalääneissä lääninherra sai vuosittain tietyn palkan ja loppu meni kruunulle. Maksulääneissä lääninherra keräsi tietyn summan rahaa annettavaksi kruunulle, ja sai pitää loput itse. Palvelusläänissä lääninherra sai itse pitää koko läänin verotulot. Lääninrajat ja läänien lukumäärä vaihteli. Esimerkiksi Åhusin lääni lakkautettiin, kun Kristianstad rakennettiin ja Lyckån lääni lakkautettiin, kun Kristianopel rakennettiin. Verokirjanpito tältä ajalta on Tanskan valtionarkistossa Kööpenhaminassa, paitsi Jämtlandin ja Härjedalenin osalta Oslossa. Suurempikokoiset nykyisin Ruotsissa sijaitsevat tanskalaisajan läänit eritellään seuraavassa taulukossa. Tanskan valtionarkiston kokoelmissa ne on ilmoitettu oman otsikon alla. On syytä huomata, että läänejä oli paljon enemmän kuin taulukossa on ilmoitettu. Osa lääneistä oli suuria ja tärkeitä, osa hyvin pieniä. Esimerkiksi Brunnbyn pitäjät kartanot olivat Jonstorpin ja Brunnbyn pitäjien sekä "Kullenin läänin" ja "Stubbarpin läänin" alaisuudessa. Yksi suuri poikkeus on olemassa. Lundagårdin lääni, jonka pääkaupunkina toimi Lund oli ajoittain suhteellisen itsenäinen lääni 1500-luvulla, mutta vuosien 1602 ja 1658 välillä se oli Malmöhusin läänin alaisuudessa. Katso myösLähteet
Aiheesta muuallaWikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsin läänit.
Euroopan maiden ylimmän tason hallinnollinen jako
¹ Sijaitsee sekä Euroopassa että Aasiassa |