Viinintuotanto Uudessa-Seelannissa viittaa Uuden-Seelannin alueella tapahtuvaan viinintuotantoon. Viinirypäle tuotiin maahan 1800-luvun alkupuolella, ja viinin tuotanto on kasvanut maassa voimakkaasti 1900-luvun loppupuolelta saakka. Vuonna 2006 maassa tuotettiin 57 miljoonaa litraa viiniä 530 viinitilalla ja 22 000 hehtaarilla viiniviljelmiä.

Viinintuotanto Uudessa-Seelannissa aloitettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran vuonna 1819, kun lähetyssaarnaaja Samuel Marsden istutti viinirypäleitä Kerikerin lähetysasemalle. Viinintuotannon varsinaisena alkuunpanijana pidetään kuitenkin James Busbya, joka muutti maahan vuonna 1833. Hän oli oppinut viinintuotantoa Ranskan Bordeaux'ssa. Hän toi viinirypäleet sukunsa tilalta Australiasta. 1830- ja 1840-luvuilla Uuteen-Seelantiin syntyi useita muitakin pieniä viinitiloja, mutta vain harvat myivät viiniään vaan tuottivat sitä lähinnä viljelijöiden omaan kulutukseen.^[1]

Romeo Bragato toimi 1800-luvun lopulla tuotannon puolesta perustamalla viinintuotannon oppilaitoksen ja kokeellisia viinitiloja. Hän myös kannusti hallintoa tukemaan tuotantoa, ja maatalousministeriö perustikin oman kokeellisen tilansa vuonna 1901. Vielä 1900-luvun alussa viinintuotannossa ei kuitenkaan liikkunut juurikaan rahaa. Viljelijät tuottivat heikkolaatuisia viinirypälelajikkeita. Lajikkeet kestivät kuitenkin viinikirvaa, joka oli tuolloin levinnyt jo Uuteen-Seelantiinkin. Viinintuotantoa haittasivat myös tiukentuneet asenteet alkoholiin 1800-luvun loppupuolelta lähtien.^[2] 1900-luvun alku oli edelleen hankalaa aikaa, ja vaikka viinitiloja olikin useita, niitä perustettiin ja niitä kaatui nopeaan tahtiin. Voimaantulleita lakeja tuotantoa koskien olivat muun muassa kielto myydä viiniä tuottajan kotipiirikunnassa ja kielto olla myymättä alle 10 litran kertaostoksia. 1940-luvulta lähtien maahan tuli myös paljon halpaa australialaista viiniä. Lakeja tuotantoa koskien kevennettiin 1950-luvulla. Esimerkiksi vähimmäismyyntimäärää laskettiin 10 litrasta 750 millilitraan vuoteen 1959 mennessä.^[3]

Viinintuotanto alkoi kasvaa voimakkaasti 1900-luvun loppupuolella. Viiniviljelmien pinta-ala nousi vuoden 1960 390 hehtaarista 5 000 hehtaariin vuoteen 1982 mennessä. Viiniä alettiin nyt myös myydä ulkomaille. 1980-luvulla koettiin kuitenkin lyhytaikainen laskukausi, kun verotus pakotti viinin hintoja ylöspäin ja vähensi kulutusta. Lasku kuitenkin korjautui 1990-luvun puolella.^[4] Vuonna 1992 maassa tuotettiin 7 miljoonaa litraa viiniä, ja luku kasvoi 383 miljoonaan vuonna 2022.^[5]

Ulkomaiset viininvalmistukseen keskittyneet yhtiöt tulivat Uuteen-Seelantiin 2000-luvun alussa. Suurin kotimainen viinintuottaja Uudessa-Seelannissa oli Montana Wines. Se osti tärkeimmän paikallisen kilpailijansa Corbans Winesin vuonna 2000, mutta sen osti vuorostaan ulkomainen Allied Domecq vuonna 2001, ja se puolestaan myytiin edelleen Pernod Ricardille vuonna 2005. Maan tunnetuimmat viinimerkit Cloudy Bay ja Dry River/Felton Road ovat kokonaan tai osittain ulkomaalaisessa omistuksessa. Suurin osa maan viinitiloista on kuitenkin pieniä perheyrityksiä. Maan istutetuin viinirypälelajike on Sauvignon Blanc ja toiseksi suosituin Pinot Noir. Molemmat ohittivat Chardonnayn 2000-luvun puolella.^[6]

Uudessa-Seelannissa on kymmenen merkittävää viinialuetta, jotka ovat:

1. Northland
2. Auckland
3. Waikato / Bay of Plenty
4. Gisborne
5. Hawke's Bay
6. Wellington/Wairarapa
7. Nelson
8. Marlborough
9. Canterbury/Waipara
10. Keski–Otago

^[7]